Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Singapore

Raha ratkaisee

Tässä nyt vierähti vähän enemmän aikaa kuin oli tarkoitus, mutta ei anneta sen haitata. Vuoden alussa kirjottelin Thaimaassa käyttämästämme rahasummasta, ja samaiseen  jorinaan kerroin myös vähän siitä, miten budjettia seuraan. Tällä kertaa vuorossa on siis Singapore ja Filippiinit.

SINGAPORE

Joissakin listauksissa maailman kalleimmaksi kaupungiksi tituleerattu Singapore oli meille vain pikainen kohde Thaimaan ja Filippiinien välissä. Vietimme kaupunkivaltiossa kolme yötä, tuntimäärällisesti myös aika tarkat kolme päivää ja majoittumisen hoisimme sohvasurffauksen merkeissä. Koska visiittimme oli varsin lyhyt ja majoitus ilmainen, elimme kaupungissa jopa yllättävän edullisesti.

Rahaa kulutimme yhteensä 242,2 Singaporen dollaria eli 168,8 €. 

Kyseinen summa pitää sisällään 30 SGD:n edestä metromatkoja, yhden kalliimman (33 SGD) lounaan ja 20 dollarin sisäänpääsyn Gardens by the Bayn puunlatvaravintolaan. Yleiseltä hintatasoltaan Singapore yllätti halpuudellaan, kahden hengen ruoat sai alle 8 dollarilla ja monet turistienkin suosiossa olevat kohteet olivat ilmaisia. Toki kaikki maksullinen oli sitten todella kallista.

FILIPPIINIT

Meillä on ollut sama tavoitebudjetti jokaisessa vierailemassamme maassa, joten Filippiineillekin marssittiin tarkoituksena elää 700 euron kuukausibudjetilla nenää kohden.

Alla olevissa laskelmissa puhun siis aina kahden hengen käyttämästä rahasummasta. Kurssi, jolla olen kääntänyt pesosummat euroiksi, on 46,72 PHP = 1€. Kyseinen kurssi on automaattinostojen keskiarvokurssi, joka pitää sisällään kaikki nostamisesta aiheutuneet kulut.

KOKONAISBUDJETTI

Vietimme Filippiineillä 58 päivää, joiden aikana kulutimme rahaa elämiseen, olemiseen, liikkumiseen (maa,vesi), tekemiseen ja näkemiseen yhteensä:

128 020 Filippiinien pesoa eli 2740 euroa. Tavoite kyseiseselle ajalle oli 2707 euroa, joten ylitettiin budjetti rapealla kolmellakympillä. Ei paha.

Me oltiin haettu Filippiinien viisumi jo etukäteen Suomesta, joten summa ei pidä sisällään viisumimaksuja. Summaan ei myöskään kuulu, niinikään etukäteen hommatut lennot Singapore-Cebu eikä Manila-Kuala Lumpur. Näiden lentojen lisäksi hommaattin myös Cebu Pacificin lennot Cebu-Puerto Princesa-Manila, joihin upposi yhteensä 277 euroa. Mikäli nuo kaksi maan sisäistä lentoa lisätään budjettiin, ylittyi se Filippiinien osalta 310 eurolla.

MAJOITTUMINEN

Majapaikat olivat meidän kokemusten mukaan kalliimpia kuin Thaimaassa, mikäli ei oteta huomioon Port Bartonia, josta löysimme useammankin alle 10 euroa yöltä maksavan yöpaikan. Majoittumisen tasossa ei varsinaisesti ollut eroja, Thaimaan tapaan suosimme tuulettimellisia huoneita ilmastoitujen sijaan. Jos jotain eroja haluaa etsiä, niin Filippiineillä patjat olivat pääsääntöisesti ohuempia kuin Thaimaassa. Majoittumiseen kulutimme 57 yön aikana yhteensä:

41 860 Pesoa eli 896,4 euroa. Keskiarvollisesti käytimme siis yöpymiseen 734,4 PhP/yö eli 15,72€/yö. 

LIIKKUMINEN

Kuten jo olemme aiemmin blogissa maininneet, suoritimme kaikki siirtymät halvimmilla mahdollisilla kulkuneuvoilla(paras tunnelma, suosittelen!), toisin sanoen hyppäsimme aina mummojen ja kanojen sekaan ilmastoimattomiin paikallisbusseihin ja kaupungeissa käytimme joko jalkoja tai jeepneytä. Boholin Andassa tosin kulutimme hieman enemmän liikkumiseen, sillä kylille syömään lähteissä tricycleen upposi hiukan liikaa.

Maalla ja vedessä liikkumiseen käytimme yhteensä 7351 Pesoa eli 157,34€.

Tämän lisäksi vuokrasimme mopon kahtena päivänä yhteishintaan 1000 pesoa ja käytimme 340 euroa lentoihin Palawanille ja sieltä Manilaan.

RUOKA JA JUOMA

Vaikka kirjanpito mulla onkin varsin kattava, en todellakaan jakasanut ruveta laskemaan kaikkia erillisiä ruokailuja tähän. Käytimme Filippiineillä ruokailuun joka tapauksessa enemmän fygeä kuin Thaimaassa, ei ihan oikeasti enää paljoa kiinnostanut paljonko rahaa syömiseen kuluu. Halvimmat lounaat olivat noin 60 Peson luokkaa, sillä sai annoksen riisiä ja kaksi lisuketta.

Niille, jotka tykkäävät tarkastella maailmaa pullonpohjan lävitse Filippiinit on hyvä maa. Nollaseiskanen rommipullo kustantaa 70-80 Pesoa ja litranen San Miguelin olut kutakuinkin saman verran. Itse kun en kyseisiä paheita harrasta, mutta kerran maistoin, voin todeta että molemmat tuotteet ovat varsin juomakelpoisia.

YHTEENVETO

Filippiineiltä lähdettyämme olimme olleet reissussa 118 päivää ja tuona aikana olimme kuluttaneet matkan aikana rahaa yhteensä 6090 euroa, päivää kohden summa on 51,61 euroa. Koska tavoitebudjettimme päivää kohden on ollut 46,67 euroa, olimme siis ylittäneet tavoitteemme 4,94 eurolla päivää kohden. Tuolla 583 euron ylityksellä olimme kuitenkin saaneet hommattua muun muassa molemmille kaksi lentoa Filippiinien sisällä, Open Water Diver -sertifikaatit sekä parit hupisukellukset siihen päälle. Todellisuudessa tuo vajaa kuusisataa euroa riittää juuri ja juuri kahden hengen sukelluskurssin kustannuksiin, joten budjetin ylitys ei ole harmittanut kyllä missään välissä.

Terve vaan,

Juho

IMG_20151116_141441

IMG_20151116_133426

IMG_20151116_125236

Maasta maahan

Kaksi kuukautta Thaimaassa riitti mulle. Ja jos tarkkoja ollaan, olisi riittänyt viikko vähemmänkin. Krabi Townissa ymmärsin mitä on tietynlainen reissuähky, mulla se vain ei esiintynyt minkäänlaisena koti-ikävänä, vaikka ruisleipä ja sauna olisivatkin kelvanneet, vaan lähinnä kyllästymisenä kaikkeen thaimaalaiseen. Krabi Townista löytyi kyllä siistejäkin paikkoja, joissa ollessa ne kanatikut, paistettu riisi ja jokapäiväinen iltatori (kyllä, siihenkin voi kyllästyä) katosivat hetkeksi mielestä. Siisteimpinä paikkoina on pakko mainita Tiger Cave temppelin kukkula, jonka päällä killutteli Buddhapatsas sekä lähempänä Krabi Townia oleva mangrove walk. Iltatoreista täytyy mainita sen verran, että vaikka se erilaisten ruokien, juomien ja muiden hyödykkeiden määrä lumoaa ekalla kerralla, niin kun vastaavilla markkinoilla käy muutamana päivänä peräkkäin ja näkee ne samat naamat, kuulee samat karaokebiisit ja haistaa samat hajut, niin rupeaa kyllä miettimään miten paikalliset jaksavat sama meininkiä joka viikko.

Singapore tuli siis tarpeeseen, vaikka mielummin olisin painellut suorinta tietä jollekkin pienelle saarelle, jossa olisi voinut vain olla. Oltiin tosi onnekkaita, kun päästiin majoittumaan couchsurfingin merkeissä ranskalaisen tyypin luo ja säästettiin pitkä penni majoituskustannuksissa. Singaporehan kun on tiivistetysti, ja ehkä hieman yleistäen, maailman siistein ja kallein kaupunki. Kun oot aikaisemmat pari kuukautta tuijotellut bambumajojen seiniä ja epämääräisiä roskakasoja tien laidassa, ja paukahdat niistä maisemista keskelle pilvenpiirtäjiä ja kieltokylttejä, joissa varoitetaan 500 Singaporen Dollarin roskaamissakosta, on olo vähän pökertynyt.

Kuten aiemmin mainitsin, Singaporessa kaikki on lähtökohtaisesti kallista. Paitsi että ruoka oli halpaa, jos söi katukeittiöistä. Ja julkinen liikenne, jos sen suhteuttaa Suomeen. Ja vaatteetkin olivat oikeasti ihan kohtuu hintaista. Rahaa siellä olisi kyllä saanut kulumaan oikein urakalla, jos olisi käynyt kiertämässä Universal Studiosin, Singapore Zoon ja Gardens by the Bayn sisäpuutarhat, syönyt tripadvisorin suosittelemissa rafloissa sekä shoppaillut Marina Bay Sandsin kauppakeskuksessa. Meillä kun ei rahaa rajattomasti ole, päädyttiin kiertämään lähinnä ilmaisia paikkoja, joita niitäkin sieltä onneksi löytyy. Koska kaupungin hälinästä teki mieli päästä rauhaan, päädyimme käymään useammassa puutarhassa, joissa saimme myös huomata ja hämmästyä, kuinka paljon paikalliset arvostavat luontoa ja hakeutuvat puutarhoihin rauhoittumaan.

Vaikka Singapore olikin tosi siisti paikka *hehheh*, niin tuntui kuitenkin enemmän kuin mukavalta ajatukselta päästä jatkamaan matkaa Filippiineille. Harmi sinällään, että ajatus ja kuvitelma eivät läheskään aina ole yhtä todellisuuden kanssa, sillä kun saavut siihen uuteen kaupunkiin uudessa maassa auringon laskettua, ilman mitään hajua missä majapaikka sijaitsee ja ainoa vinkki on ehkä paskimmin tehty kartta ikinä ja sulla on karmiva nälkä, alkaa huumori yleensä olla koetuksella. Onneksi kuitenkin noin kolmen kilometrin edestakaisin tarpomisen ja noin 500 HEY- ja HELLO-huudon jälkeen löysimme perille ikkunattomaan koppiimme. Seuraavana haasteena oli iltapala. Varmaan kaikilta Filippiineillä vierailleilta tutuilta ja tutuntutuilta olimme kuulleet, että ruoka sitten ei ole mikään tämän maan kohokohta, ikäväksemme kukaan ei kuitenkaan maininnut, että sen maun sulattelemista vaikeampaa on sen löytäminen. Ekana iltana pääsimmekin heti nauttimaan ah niin ihanasta Jollibeestä, jonka ainoa vähemmän lihaisa vaihtoehto jälkiruokien lisäksi on ranskalaiset. Maha kuitenkin täyttyi ja uni majapaikan pehmeällä sängyllä maittoi, joten aamulla oli hyvä lähtä tsekkailemaan Cebu Cityn meininkiä, joka osoittautui Bangkokkiakin kaoottisemmaksi.

Muutaman päivän aikana saimme nähdä äärimmäistä köyhyyttä, haistaa hökkelikylän hajun sekä käydä niin kalliissa kaupoissa, että suomalaistakin kukkaroa alkoi hirvittää. Hullua 2.5 miljoonan asukkaan metropolissa oli myös se, että näimme koko aikana vain kourallisen valkonaamoja, vaikka Cebun kansainvälinen lentokenttä on kuulemamme mukaan saarivaltion toiseksi suurin ja kaupunki Filippiinien mittakaavassa merkittävä. Toki muut olivat ehkä lukeneet läksynsä paremmin ja lähteneet kaupungista heti pois, sillä ei se erityisemmin tunteita herättänyt varsinkaan meille, joilla oli jo kova kaipuu meren ääreen.

Olimme jo ennen Filippiineille tuloa pitäneet yhteyttä Sukellus Asiaan tyyppien kanssa ja tarkoituksenamme oli käydä heidän luonaan testaamassa, vieläkö sukellustaidot ovat tallessa. Hyppäsimmekin bussiin ja suuntasimme Dive Point Alcoyhin, mutta ilmastoitu bussi pääsi yllättämään Essin hupparin ja useammankin huivin läpi, joten vilustuneena sukellukset jäivät tekemättä. Sukellusten peruuntuminen ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan, sillä pääsimme vaihtamaan suomeksi kuulumisia ja kokemuksia Sukellus Asiaan tyyppien kanssa muun muassa blogin pitämisestä, nauttimaan resortin altaasta, hyvästä palvelusta ja rannan koralleista snorklaamisen merkeissä. Vaikka Dive Pointin hintataso menikin hitusen budjettimme yli, ei se harmittanut missään välissä ja päädyimmekin viettämään siellä kolme yötä suunnitellun kahden sijasta.

Nyt, kun viikon verran Filippiinejä alkaa olla takana, täytyy sanoa, että tämä on paikka minun mieleeni. Vaikka kaikki ei aina menekkään niinkuin Strömsössä, eikä yleensä edes niinkuin Thaimaassa, on täällä silti todella levollista olla. Ainoa pettymys on, että vieläkään ei ole löytynyt sitä paikkaa, jossa voisi unohtaa kellon ja johon voisi pysähtyä useammaksi viikoksi vain olemaan ja lukemaan riippumatossa. Sitä paikkaa lähdetäänkin seuraavaksi metsästämään Boholilta.

Terve,

Juho

20151110_124223