Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

reissubudjetti

Raha ratkaisee

Tässä nyt vierähti vähän enemmän aikaa kuin oli tarkoitus, mutta ei anneta sen haitata. Vuoden alussa kirjottelin Thaimaassa käyttämästämme rahasummasta, ja samaiseen  jorinaan kerroin myös vähän siitä, miten budjettia seuraan. Tällä kertaa vuorossa on siis Singapore ja Filippiinit.

SINGAPORE

Joissakin listauksissa maailman kalleimmaksi kaupungiksi tituleerattu Singapore oli meille vain pikainen kohde Thaimaan ja Filippiinien välissä. Vietimme kaupunkivaltiossa kolme yötä, tuntimäärällisesti myös aika tarkat kolme päivää ja majoittumisen hoisimme sohvasurffauksen merkeissä. Koska visiittimme oli varsin lyhyt ja majoitus ilmainen, elimme kaupungissa jopa yllättävän edullisesti.

Rahaa kulutimme yhteensä 242,2 Singaporen dollaria eli 168,8 €. 

Kyseinen summa pitää sisällään 30 SGD:n edestä metromatkoja, yhden kalliimman (33 SGD) lounaan ja 20 dollarin sisäänpääsyn Gardens by the Bayn puunlatvaravintolaan. Yleiseltä hintatasoltaan Singapore yllätti halpuudellaan, kahden hengen ruoat sai alle 8 dollarilla ja monet turistienkin suosiossa olevat kohteet olivat ilmaisia. Toki kaikki maksullinen oli sitten todella kallista.

FILIPPIINIT

Meillä on ollut sama tavoitebudjetti jokaisessa vierailemassamme maassa, joten Filippiineillekin marssittiin tarkoituksena elää 700 euron kuukausibudjetilla nenää kohden.

Alla olevissa laskelmissa puhun siis aina kahden hengen käyttämästä rahasummasta. Kurssi, jolla olen kääntänyt pesosummat euroiksi, on 46,72 PHP = 1€. Kyseinen kurssi on automaattinostojen keskiarvokurssi, joka pitää sisällään kaikki nostamisesta aiheutuneet kulut.

KOKONAISBUDJETTI

Vietimme Filippiineillä 58 päivää, joiden aikana kulutimme rahaa elämiseen, olemiseen, liikkumiseen (maa,vesi), tekemiseen ja näkemiseen yhteensä:

128 020 Filippiinien pesoa eli 2740 euroa. Tavoite kyseiseselle ajalle oli 2707 euroa, joten ylitettiin budjetti rapealla kolmellakympillä. Ei paha.

Me oltiin haettu Filippiinien viisumi jo etukäteen Suomesta, joten summa ei pidä sisällään viisumimaksuja. Summaan ei myöskään kuulu, niinikään etukäteen hommatut lennot Singapore-Cebu eikä Manila-Kuala Lumpur. Näiden lentojen lisäksi hommaattin myös Cebu Pacificin lennot Cebu-Puerto Princesa-Manila, joihin upposi yhteensä 277 euroa. Mikäli nuo kaksi maan sisäistä lentoa lisätään budjettiin, ylittyi se Filippiinien osalta 310 eurolla.

MAJOITTUMINEN

Majapaikat olivat meidän kokemusten mukaan kalliimpia kuin Thaimaassa, mikäli ei oteta huomioon Port Bartonia, josta löysimme useammankin alle 10 euroa yöltä maksavan yöpaikan. Majoittumisen tasossa ei varsinaisesti ollut eroja, Thaimaan tapaan suosimme tuulettimellisia huoneita ilmastoitujen sijaan. Jos jotain eroja haluaa etsiä, niin Filippiineillä patjat olivat pääsääntöisesti ohuempia kuin Thaimaassa. Majoittumiseen kulutimme 57 yön aikana yhteensä:

41 860 Pesoa eli 896,4 euroa. Keskiarvollisesti käytimme siis yöpymiseen 734,4 PhP/yö eli 15,72€/yö. 

LIIKKUMINEN

Kuten jo olemme aiemmin blogissa maininneet, suoritimme kaikki siirtymät halvimmilla mahdollisilla kulkuneuvoilla(paras tunnelma, suosittelen!), toisin sanoen hyppäsimme aina mummojen ja kanojen sekaan ilmastoimattomiin paikallisbusseihin ja kaupungeissa käytimme joko jalkoja tai jeepneytä. Boholin Andassa tosin kulutimme hieman enemmän liikkumiseen, sillä kylille syömään lähteissä tricycleen upposi hiukan liikaa.

Maalla ja vedessä liikkumiseen käytimme yhteensä 7351 Pesoa eli 157,34€.

Tämän lisäksi vuokrasimme mopon kahtena päivänä yhteishintaan 1000 pesoa ja käytimme 340 euroa lentoihin Palawanille ja sieltä Manilaan.

RUOKA JA JUOMA

Vaikka kirjanpito mulla onkin varsin kattava, en todellakaan jakasanut ruveta laskemaan kaikkia erillisiä ruokailuja tähän. Käytimme Filippiineillä ruokailuun joka tapauksessa enemmän fygeä kuin Thaimaassa, ei ihan oikeasti enää paljoa kiinnostanut paljonko rahaa syömiseen kuluu. Halvimmat lounaat olivat noin 60 Peson luokkaa, sillä sai annoksen riisiä ja kaksi lisuketta.

Niille, jotka tykkäävät tarkastella maailmaa pullonpohjan lävitse Filippiinit on hyvä maa. Nollaseiskanen rommipullo kustantaa 70-80 Pesoa ja litranen San Miguelin olut kutakuinkin saman verran. Itse kun en kyseisiä paheita harrasta, mutta kerran maistoin, voin todeta että molemmat tuotteet ovat varsin juomakelpoisia.

YHTEENVETO

Filippiineiltä lähdettyämme olimme olleet reissussa 118 päivää ja tuona aikana olimme kuluttaneet matkan aikana rahaa yhteensä 6090 euroa, päivää kohden summa on 51,61 euroa. Koska tavoitebudjettimme päivää kohden on ollut 46,67 euroa, olimme siis ylittäneet tavoitteemme 4,94 eurolla päivää kohden. Tuolla 583 euron ylityksellä olimme kuitenkin saaneet hommattua muun muassa molemmille kaksi lentoa Filippiinien sisällä, Open Water Diver -sertifikaatit sekä parit hupisukellukset siihen päälle. Todellisuudessa tuo vajaa kuusisataa euroa riittää juuri ja juuri kahden hengen sukelluskurssin kustannuksiin, joten budjetin ylitys ei ole harmittanut kyllä missään välissä.

Terve vaan,

Juho

IMG_20151116_141441

IMG_20151116_133426

IMG_20151116_125236

Onnellinen hetki elämässä

Malesia on ehdottomasti ansainnut reissun yllättäjä -tittelin. Jos minulta olisi etukäteen kysytty, mitä tiedän Malesiasta, olisi lista jäänyt kyllä todella lyhyeksi. Olisin varmaan osannut sijoittaa sen loistavalla maantiedon tuntemuksellani Eurooppaan, onhan Euroopassa muutenkin niin paljon m-kirjaimella alkavia maita, kuten Makedonia, Moldova, Mordor, Mauritius, Mongolia, Massachusetts, Milkyway ja Malta.

Toisilta reissaajilta olimme kuitenkin kuulleet Malesiasta aika paljon kommentteja, jotka olivat pääsääntöisesti negatiivisia. Maa on kuulemma kallis, Kuala Lumpur on vain muutama nätti rakennus, joiden taakse on piilotettu kaikki köyhyys ja ränsistyneisyys, ja Malesian helmi on ainoastaan Perhentian saaret, jotka ovatkin sitten “kiinni” noin puolet vuodesta monsuunin takia. Tästä syystä lähdimme aluksi tänne sillä odotuksella, ettei maa tulisi milää asteella meitä sykähdyttämään. Ehkäpä kiitos kuuluukin siis maata dissaneille reissareille, hintojen kalleutta kuumottaneille ja omien ennakkotietojemme vähyydelle, sillä Malesia on osoittautunut reissatuistamme maista monipuolisimmaksi ja helpoimmaksi. Maa on reilusti halvempi kuin esimerkiksi Thaimaa, olemme nähneet Malesiaa 1,5 km korkeudesta 24 metriin pinnan alle ja kierrelleet kansallispuistoja ja museoita, juosseet katutaiteen perässä, trekkailleet ylängöillä ja katselleet kun villisikalauma ottaa hiekkakylvyn. Täytyy siis myöntää, etten hirveästi negatiivista sanottavaa tästä maasta keksi.

Ensimmäisellä pätkällämme Malesiassa emme päässeet emmekä ehtineet Perhentianin saarille, sillä tammikuussa monsuuniaika oli edelleen käynnissä. Toki saaret nyt eivät ole oikeasti kokonaan suljettu, mutta kyydin saaminen sinne on haasteellisempaa, eikä saarilla ole auki kuin muutama majapaikka ja rafla, jolloin tekemistäkään ei hirveästi ole. Toki muilta turisteiltahan silloin olisi saanut olla täydellisen rauhassa, mutta aika rauhallista siellä oli nytkin, vaikka sesonki olikin jo alkanut.

Yöpaikasta Perhentian Kecil -saarella jouduimme maksamaan sesongin takia vähän turhan suolaista hintaa. 60 ringgittiä (noin 15 e) meidän mahtavasta parvekkeelta avautuvasta näköalasta ja riippumattopaikasta oli ihan sopiva, mutta sähköt oli päällä huoneessa vain kello 19-7, wifiä ei ollut ja oikeastaan ensimmäistä kertaa koko reissun aikana meidän huoneemme sisäpuolella saattoi törmätä öisin muutamaan torakkaan. Tosin torakoiden koti löydettiin vessan seinän sisästä, jolloin onnistuimme piilottamaan ongelmamme uusien ystäviemme suhteen siten, että jätimme yöksi vessaan valon, jolloin torakat pysyivät kiltisti omissa koloissaan.

Mielenkiintoisinta antia bungalowissamme oli kuitenkin päivittäin vaihtuva eläintarha parvekkeellamme. Saimme riippumatosta seurata kolibrien kisailua, agamien värien vaihtelua, isojen ja värikkäiden liskojen metsästysrituaaleja, pienien liskojen päätöntä säntäilyä, katoilta toisille hyppiviä lihavia oravia ja työntyipä bongalowiimme sisälle yksi yli-innokas lepakkokin.

Kecilillä elämää löytyy kyllä muualtakin kuin vain meidän parvekkeeltamme. Saari kuhisee monitoriliskoja, lintulajeja löytyy useita, rannalla törmää rapuihin ja kotiloihin sekä pinnan alla voi nähdä, kuinka vuokkokalojen ohi suhahtaa pari metriä pitkä hai. Meillä kävi rannasta snorklatessa usein hyvä tuuri, sillä pääsimme usein uiskentelemaan haikalojen joukkoon. Yhdellä kerralla mustaevähaita oli peräti kolme, joista suurin oli noin 1,5 metriä pitkä. Hitusen meitä saattoi kyllä kuumottaa, sillä mielessä pyöri pätkiä Tappajahai-elokuvasta, vesi oli parhaimmillaan vain noin kaksi metriä syvää ja suurin eväkkäistä päätti vielä oikaista suoraan Juhon alapuolelta. Hampaita kalisutti myös kohtaaminen keihäsrauskun kanssa, joka lepäili rantavedessä pistimineen kaksi metriä pitkässä olemuksessaan, mutta leijaili sitten vauhdikkaasti pakoon meidät nähdessään.

Päädyimme saarella myös sukeltamaan, sillä J ja S olivat säästelleet meitä varten paria sukellustaan, jotka olivat ottaneet Ombak-sukellusfirmasta pakettidiilinä. Hupisukelsimme kyseisen firman kanssa lopulta kolme kertaa, sillä dyykit olivat pääosin suhteellisen halpoja, 80 ringgettiä (vähän alle 20 e) per nokka per kerta. Kuulimme myös sellaisia kauhutarinoita S:ltä ja J:ltä eräästä toisesta saaren sukellusfirmasta, ettemme edes miettineet muiden firmojen kanssa sukeltamista. Mitäpä sitä hyväksi todettua olisi alkanut vaihtamaan.

Kolmesta eri saitista (Romantic Beach, Temple of the Sea ja Seabell Rock) Temple of the Sea oli ehdottomasti kaikista näyttävin. Vaikka Seabell Rockilla nähtiin mahtava safiirikeihäsrausku, niin temppelillä oli kyllä niin valtavasti kaloja, hyvä näkyvyys, paljon mureenoja ja lattapyrstökäärme. Sukelluksen jälkeen tosin kuulimme, että olimme käyneet 24 metrin syvyydessä vaikka sertifikaattimme oikeuttaa ainoastaan 18 metrin syvyyteen menemisen. Lisäksi aamulla oli ollut vähän vaikeuksia saada itsemme ylös kello kahdeksan sukellukselle (temppelille sukelletaan vain aamuisin, koska silloin on eniten kaloja ja paras näkyvyys), mutta jälkeenpäin ei aamuherätys harmittanut kyllä enää yhtään yhtään.

Yhtä onnistuneeksi ei kyllä voi sanoa meidän Romantic Beach -sukellusta. Aiemmilla sukelluksillamme vetäjänä oli ollut paikallinen mies, joka osasi hommansa, mutta viimeiselle sukelluksellemme saimme vetäjäksi länkkärinaisen. Sukeltamaan lähdettiin hirveällä hopulla, ja ohjeet olivat hirveän sekavia jo ennen sukellusta, mutta vielä käsittämättömämpiä ne olivat pinnan alapuolella. Nainen viittilöi omituisia merkkejä joka ikiseen suuntaan, mistä sitten piti yrittää päätellä, että käskeekö hän odottamaan, seuraamaan vai yrittääkö hän opettaa meille discotanssin alkeita. Näkyvyys oli saitilla huono, emmekä oikeastaan nähneet yhtään mitään erikoista koko sukelluksen aikana. Tämä kaikki olisi ollut ihan ok, jos minulle vain ei olisi annettu kiireessä vääriä painoja. Koko sukelluksen ajan sai tapella, että pysyi pohjassa, mutta pahin vaihe tuli turvapysähdyksen kohdalla. Sain siinä sitten sinkoilla puolelta toiselle, etten olisi kohonnut pintaan kuin ilmapallo, kun muut ryhmäläiset vain leijuivat nätisti vedessä risti-istunnassa.

Hirveästi tekemistä ei sukelluksen ja snorklaamisen lisäksi Kecilillä ole. Toki voi ottaa venetakseja eri rannoille, varata snorklaustripin tai lähteä merelle bananaboatin kyydissä, mutta me emme kyseisiä aktiviteetteja päätyneet harrastamaan. Tosin snorklaustrippien ohella mainostettu “selfie station” erään majakan yhteydessä kuulosti niin houkuttelevalta, että teki kyllä tiukkaa olla ostamatta lippua sinne muiden selfiekeppi tanassa marssivien malesialaisten rinnalla.

Päivät meni siis snorklaten, sukeltaen, lukien, syöden ja nukkuen. Siinä on lueteltuna oikeastaan kaikki, mistä onnellinen päivä reissussa yleensä koostuu. Erityisesti lukemista tuli harrastettua tällä paratiisisaarella hirveästi, sillä kirjavaihdosta löytyi valtavasti suomenkielisiä kirjoja. Yhdentoista päivän aikana luin kuusi kirjaa, mikä on ihan hyvä saavutus, kun esimerkiksi He eivät tiedä mitä tekevät ja Huorasatu eivät ole mitään ihan kevyintä luettavaa. Sopivimmaksi saarilukemiseksi osoittautui kuitenkin klassikkoteos Olemisen sietämätön keveys, johon on pitänyt jo pitkään tarttua, mutta nyt se suorastaan tippui käsiimme. Kirjan kanssa tuli itkettyä, tuskailtua ja palattua uudelleen ja uudelleen edeltäneisiin tapahtumiin, jotta olisin pysynyt edes puoliksi kärryillä. Nimestäkin voi jo päätellä, että kirjan avulla voi joutua päivittämään omaa reissu- tai ehkäpä jopa elämänfilosofiaansa, olihan se sen verran diippiä luettavaa. Ja jos Usva sattumalta nyt luet tätä, niin kiitos kirjasta, ostettiin se tosiaan Kecililtä pois kuljeskelemasta!

Majoituttiin Kecilillä Coral Bayn rannalle, josta jaksettiin jopa kahtena päivänä kävellä Long Beachille, jonne nopeimmillaan on noin kymmenen minuutin matka. Tosin pitkällä biitsillä ei hirveästi ollut mitään erikoista, ranta ei oikein soveltunut snorklaamiseen ja porukkaa oli enemmän, joten mitäpä me sillä puolella oltaisiinkaan tehty. Kalastajakylään puolestaan kävelimme yhtenä päivä, kun olimme sinne menoa onnistuttu lykkäämään jo viikon ajan. Matka oli sen verran rankka, että jos oltaisiin siitä etukäteen tiedetty, niin oltaisiin varmaan onnistuttu lykkäämään sinne menoa vielä toisellakin viikolla. Erityisesti kalastajakylän ja Long Beachin väli oli niin täynnä varjotonta kohtisuoraa hiekkamäkeä, että noin 40 °C lämpötila ja kenkävalintana släpärit eivät muodostaneet mitään ihanteellisinta yhdistelmää kevyelle kymmenen kilometrin extreme walkille.

Huonoja puolia jos saaresta haluaa etsiä, löytyy ne hinnasta ja laadusta. Hintataso on saarella pääsääntöisesti korkea, kalastajakylästä sai tavaroita ja ruokaa kuitenkin vähän halvemmalla. Alkoholia saa harvoista paikoista, sillä saarella suurinosa ihmisistä on muslimeja. Pieni kalja maksoi kaupasta 10 ringgettiä (2,5 e), joten kaljaa olisi kyllä kannattanut kantaa repullinen saarelle mantereelta mukana, jos olisi vaan kauppaan ehtinyt. Ruoka on myös saarella kallista, ja jokaisessa ravintolassa tuntui olevan juuri samat annokset tarjolla. Annoksia on listassa paljon, mutta turhaa oletin ruuan olevan samallaista kuin se, mitä esimerkiksi söin edellisenä päivänä, vaikka kyseessä oli sama annos. Palvelu oli usein myös huisin hidasta, ruokalistoja sai hakea itse pöytään ja tilauksen halutessa piti välillä juosta tarkoilijan perässä, jotta tämä suostuisi ottamaan tilauksen vastaan. Saarelle saapumisen ja sieltä poistumisen ajankohtaa kannattaa myös miettiä tarkkaan, sillä viikolla Kecil on ihanan rauhallinen, mutta viikonloppuisin paikalle ryntäävät malesialaiset turistit, koska Perhentianin saaret ovat suosittu viikonloppukohde. Saimmekin viikonloppujen aikana todistaa malesialaisten ilmapalloviestejä, “I can’t keep calm because I’m on vacation #Perhentian2016”-paitoja ja ylitsepursuavia veneitä, jotka kuljettivat riemusta kiljuvia malesialaisia snorklaamaan niin, että pelastusliivit vain natisivat.

Yöelämää ei Coral Bayn puolella ole ollenkaan, mutta me istuimme monet illat Ombakin ravintolassa leffaillassa. Nähtiin aikamoinen variaatio elokuvia Bullocin hassunhauskasta agenttikyttäkomediasta Piin elämään. Muut illat menikin sitten nettiravintoloiden läpi pomppiessa, kun piti löytää se saaren ainut sillä hetkellä toimiva netti, että saataisiin ajan tasalle Suomessa seinille hyppivät vanhemmat.

Olemme keränneet reissulla matkaan kaikki saippuat, jos yöpaikoissa on tarjottu niitä ilmaiseksi. Tälläkin hetkellä meillä löytyy vielä joku kymmenen pikkusaippuaa, joita olemme ottaneet käyttöön, kun olemme uuteen paikkaan siirtyneet. Olemmekin ottaneet tavaksi poislähdön kanssa sen, että kun saippua kuluu loppuun, on aika vaihtaa paikkaa. Siispä saippuan loppuminen, ja ehkäpä vähän myös Juhon kasvava kyllästyminen jatkuvaan snorklailuun ja ihon polttamiseen, johtivat sitten siihen, että päätettiin ottaa vielä nokka kohti Taman Negaran kansallispuistoa ennen kuin menemme Kuala Lumpuriin. Kohta pitäisi alkaa ottaa myös ajatus kotiin tulemisen suuntaan, mutta jos sitä nyt kuitenkin vielä hetken ajattelisi jotakin ihan muuta…

Puspus, Essi

IMG_5689

IMG_5682

received_1755434041363983

received_1755433981363989

IMG_20160417_211833

received_1755433998030654

IMG_20160417_212408

received_1755434004697320

received_1755434001363987

received_1755434051363982

 

 

 

Se pyörittää

Nyt, kun ollaan taivasteltu tänne blogiin reilut neljä kuukautta lähinnä kaikkea yleismaailmallista, niin ajattelin että välissä voisi antaa teille vähän konkreettisempaakin juttua meidän Thaimaan budjettimme muodossa. Kaikkia reissaamisesta kiinnostuneita kiinnostaa aina kuitenkin eniten se yksi asia, raha. Heti alkuun voin kertoa, että mitään kroisoksia me ei olla, sellaiseksi ei pizzaa opiskelujen ohella paistavana pääse tulemaan. Suomessa me ei kauheana mietitä minkä verran rahaa laitetaan esimerkiksi ruokaan, vaan useamman kerran viikossa tulee asioitua kauppahallin kalatiskillä. Tiukassa budjetissa pysyminen siis ei ollut meille mikään itsestäänselvyys, mutta tieto siitä, että mitä nopeammin rahansa käyttää, sitä nopeammin paluulipun hankkiminen koittaa, sai hövelin meikäläisenkin ryhdistäytymään.

Ennen reissua lueskeltiin muiden blogien budjettipäivityksiä, tsekkailtiin majapaikkojen hintoja netistä sekä tutkittiin Madventuresin Kansainvälisen seikkailijan opasta, jotta saisimme edes pientä käryä siitä, minkä verran rahaa kuukaudessa tulee tarvitsemaan. Kaikkien pläräysten ja pohdintojen kautta päädyimme summaan 700€/kk nenää kohden eli 1400€ kahdelta hengeltä, joka tarkoittaa noin 46.7€ päiväbudjettia. Budjetti meillä oli kuitenkin sen verran joustava, että päätimme jo Suomessa, että mikäli jotakin haluamme tehdä, sen me myös teemme budjetista huolimatta.

Tarkoitukseni oli seurata rahankäyttöä kirjaamalla nostot ylös ja laskemalla sitä kautta paljonko rahaa menee, mutta loppupeleissä olen päätynyt kirjaamaan pieneen vihkoon jokaikisen ostoksen, mitä olemme reissussa tehneet. Homma voi kuulostaa vaivalloiselta, mutta loppupeleissä se ei sitä ole, siitä kehittyy varsin nopeaa mukava rutiini. Mulle homma on kaikenlisäksi kaikkea muuta kuin luonteenomaista, sillä Suomessa en paljoa mieti kuinka monta lanttia viikossa laitan esimerkiksi kahviin.

Meillä oli jo Suomessa käytössä yhteinen ruokatili, joten reissuun lähtiessä päätimme, että maksetaan kaikki yhdessä köntissä ja mikäli jompikumpi haluaa suorittaa sitten jotain kalliimpaa aktiviteettiä ilman toista, tasataan tilit myöhemmin. Tämä systeemi on osoittautunut kyllä todella toimivaksi, ei nimittäin tarvi ravintoloissa, kaupoissa tai toreilla tasailla laskuja, kun minä maksan aina kaiken. Tähän mennessä tasauksiakaan ei ole tarvinut paljoa tehdä, mitä minä nyt olen muutaman kerran laittanut vähän ylimääräistä ruokatilille oluen takia. Koska ollaan maksettu kaikki yhdessä, ovat alla olevat summat myös aina kahta henkeä kohden, uskon että jokainen osaa jakaa tarvittaessa summat puoliksi.

Alla olevassa esityksessä ei siis ole otettu huomioon ennen reissua tehtyjä ostoksia, kuten lentolippuja(HEL-BKK, KRB-SGP-CEB, MNL-KL), rokotuksia/lääkkeitä(Hepatiitit A ja B, lavantauti, japanin aivokuume, lariam) tai muita hankintoja(muistikortit yms.), joihin upposi noin 1500€ henkilöä kohden. Reissun kokonaisbudjetti on siis loppupeleissä enemmän, kuin reissussa kulunut rahasumma. Huomiona myös, että huonon nostokurssin vuoksi olen käyttänyt kääntökurssina 1 €=37 Bahtia.

ASIAAN

Vietimme Thaimaassa yhteensä 58 päivää, joiden aikana pätäkkää kului kaikenkaikkiaan:

107 456 Bahtia eli noin 2905 €, eli yhden päivän budjetiksi muodostuu 50€ / 2 henkeä.

Tämä summa pitää sisällään ihan kaikki käyttörahat reissun ensimmäisen 58 päivän ajalta. Vaikka olenkin pitänyt kirjaa pienimmistäkin ostoksista, en ala erittelemään ihan kaikkia yksittäisiä rahanreikiä, vaan vain ne, jotka vaikuttivat budjetiimme huomattavasti. Esimerkiksi ruokaan kulunutta summaa en ole eritellyt, siihen kului Thaimaassa aika tarkasti 750b/pv kahdelta hengeltä(20.3€).

MAJOITTUMINEN

Vaikka vietimme Thaimaassa 58 päivää, maksoimme vain 39 yöstä. Yhden yön vietimme satamassa lauttaa odotellen ja 17 yötä majotuimme ilmaiseksi Workawayn merkeissä. Kolme yötä vietimme dormissa ja loput yöt vietimme kahden hengen huoneissa tai bungaloweissa. Halvin yksittäinen yö maksoi 180B ja kallein 500B, joten hintahaarukka pyöri 5.5 euron ja 13.5 euron välissä.

Kokonaisuudessaan majoittumiseen kului 14 840 bahtia eli 401 €.

Keskiarvollisesti siis kulutimme 380 Bahtia päivässä yöpymiseen(ilmaiset yöt ei mukana), eli pari ropoa yli 10 euroa. Summa oli yllättävän pieni, sillä yhdestäkään majapaikasta ei ole mitään kummoista valittamista.

TRANSPORTAATIO

Koska meille on syntyessämme annettu lahjaksi jalat, niin emme paljoa tuktuk-kuskeja vaivanneet. Tähän on siis listattu suurimmat liikkumiset meidän Thaimaa-aikana eli matkat: BKK Suvarnabhumi-BKK-Koh Tao-Koh Phangan-Koh Samui-Koh Lanta-Krabi Town. Ensimmäinen näistä taitettiin taxilla, loput matkanjärjestäjien minivaneilla, busseilla sekä lautoilla. Näiden lisäksi Koh Phanganilla muutama sata bahtia upposi paikallistaxiin(niitä ei ole huomioitu).

Kulkemiseen kului yhteensä 4800 bahtia eli 130€.

SKOOTTERIVUOKRAT

Koska skootteri vain sattuu olemaan se paras tapa liikkua sekä nähdä, mekin vuokrasimme skootterin yhteensä 15 päivänä. Suurimmassa osassa paikkoja saimme skootterit jopa hieman alihintaan tiettyjen suhteitten kautta, mutta hintaluokka antaa vähän osviittaa todellisista hinnoista.

Viidentoista päivän skootteriajelut ilman polttoainekustannuksia verotti matkakassaamme yhteensä 2060 bahtin eli 56 € edestä.

OPEN WATER DIVER -KURSSI SEKÄ HUPIDYYKIT

Ehdottomasti suurimpana ja yllättävimpänä menoeränä meillä oli OWD-kurssin suorittaminen Koh Taolla. Kokemus oli todella hyvä ja yhtäkään päivää ei ole harmittanut, että kurssille lähdettiin. Suoritettiin kurssi Koh Tao Diversin kanssa ja valittiin kurssipaketeista kallein, sillä siihen kuului mukaan myös omat maskit sekä snorkkelit. Tuo muutaman kymmenen euron sijoitus on osoittautunut todella kannattavaksi, sillä ollaan koko reissun aikana snorklailtu ainakin 40 päivänä.

OWD-kurssi maskeineen 21 800 bahtia + kaksi hupidyykkiä per naama 3600 bahtia = 25 400 bahtia eli 687 €. 

KAIKKI MUU

Pikaisen laskutoimituksen perusteella kaikkeen muuhun upposi siis 60 356 bahtia eli päivää kohden laskettuna 1040 bahtia (28€). Tämä summa pitää sisällään kaikki ruokailut, vedet, sisäänpääsymaksut, polttoaineet sekä ostokset. Jälkikäteen ajateltuna rahaa kului jopa yllättävän paljon, sillä niiden 18 päivän aikana, jotka vietimme Koh Lantalla resortin seiniä maalaten, meidän ei tarvinnut maksaa yhdestäkään yöstä tai ruoka-annoksesta. Toisaalta, yli 20 % budjetistamme upposi OWD-kurssiin, joten voimme olla tyytyväisiä, että ensimmäisen pitkän reppureissumme, ensimmäisten kahden kuukauden budjetti piti näinkin hyvin!

Nyt kun vauhtiin päästiin, niin seuraavien viikkojen aikana koitan jaksaa väsätä vastaavat setit myös lyhyestä Singaporen visiitistämme sekä lähes kahden kuukauden ajastamme Filippiineillä.

Terve vaan,

Juho