Pallontallaajat.net
Valikko

Ongelma

Mistä löytyy se Burma, josta olen saanut lukea useammasta matkablogista? Se Burma, jossa ihmiset tulevat luoksesi ihmetyksen ilme kasvoillaan ja kyselevät kummissaan, mistäpäin maailmaa valkonaama on tulossa. Mun täytyy kertoa, että en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että näiltä alueilta joissa me ollaan kuljettu, sitä ei ole löytynyt. Mukana on toki ollut niitäkin hetkiä, kun paikalliset heiluttelevat meille mielellään kättään ja hymyilevät kauniisti, mutta ollaan me kyllä saatu nähdä täällä koko reissun julmimmatkin meille osoitetut ilmeet.

Kun me päätettiin tulla Burmaan, oltiin totaalisen riemuissaan siitä, että päästään turismin osalta rauhallisempaan maahan. Sellaiseen, jossa vierasmaalaiseen suhtaudutaan aidon lämpimästi ihmisenä, ei maailmaa kiertävänä lompakkona. Tottakai tiedettiin, että turismi on räjähdysmäisessä kasvussa ja että monet tunnetuimmat kohteet ovat jo nyt varsin suosittuja. Tietenkin ollaan myös itse kierretty hyvin perinteisiä reppureissukohteita, mutta minkäs sille mahtaa, kun monesta lähteestä on saanut lukea, että ne nyt vain ovat ne kauneimmat kohteet tässä maassa. Itse kuitenkin uskon, että tämä maa pitää sisällään niin paljon muutakin, kuin Mandalayn ympärillä olevat vanhat kaupungit, junamatkan Pyin Oo Lwinistä Hsipawiin, Baganin temppelit tai trekin Kalawista Inle Lakelle. Kuukausi vaan on varsin lyhyt aika keretä tutustumaan useampaan paikkaan lähes kaksi kertaa Suomen kokoisessa valtiossa, jossa tie- sekä rautatieverkko ovat varsin kehnossa kunnossa. Parin vuoden päästä netistä löytyy varmasti myös enemmän tietoa turismille avoimista paikoista, jolloin maassa reissaaminen eittämättä helpottuu. Tällä hetkellä kun ei vielä voi olla kovin varma, onko kaikille alueille meneminen täysin turvallista.

Tähän aikaan vuodesta Burmaa, tai etenkään Shanin osavaltiota ei voi luonnehtia kovinkaan kauniiksi. Kaikki näkemämme paikat ovat olleet todella kuivia, joka toki tiedettiin etukäteen, ajankohtamme kun sattuu sijoittumaan kuivan kauden loppupuolelle. Trekkailessamme kohti Inle-järveä kuljimme halki kuivempaakin kuivempien riisiterassien, joten pystyimme vain kuvittelemaan kuinka kauniin vehreää alueella on sadekauden lopulla. Nyt mieleen jäi punaruskea, pölisevä, kuivuuden vuoksi lohkeileva maa. Trekki oli kuitenkin todella hieno kokemus, sillä kumpuileva maasto sekä kaukana siintävät vuoret loivat usvan läpi puskevien aamuauringon ensisäteiden avulla mystisen vaikutelman.

Me tosiaan ollaan vierailtu Burman kahdessa suosituimmassa trekkikohteessa, Hsipawissa sekä Kalawissa. Hsipawissa meidän trekkailut jäi väliin kehnon sään sekä mahataudin takia, jälkimmäinen tosin meinasi pilata hommat myös Kalawissa. Trekkaaminen on todella kätevä tapa yhdistää liikunta, uuteen kulttuuriin ja uusiin ihmisiin tutustuminen sekä maisemien katselu. Meidän parin päivän trekillä oppaamme johdattivat seitsemän hengen poppoomme pieniin kyliin, joista yhdessä vietimme yön paikallisen perheen lattialla. Kuulostaa varsin romanttiselta ja harmittomalta, tosin siinä illan hämärtyessä tuli kyllä mietittyä, onko se sittenkään ihan ok.

Käsitykseni mukaan Inlen alueelle ei saa tai ei ole turvallista vaellella ilman opasta. Tämä johtaa siihen, että turistit suuntaavat nokkansa kohti paikallisia trekkioppaita, joilta sitten ostetaan omaan aikatauluun sopiva vaeltelu. Hupi on itseasiassa varsin halpaa, varsinkin jos saa yhdistettyä voimansa muiden reissaajien kanssa, sillä neljän hengen ryhmä saa reissun jo aika paljon halvemmalla hinnalla henkilöä kohden. Noin parinkymmenen ameriikan dollarin päivähintaa vastaan saa oppaan, yöpymisen, ruoat sekä tarvittavat kuljetukset järven halki, ja rinkkakin nakataan Inle järven alueella olevaan etukäteen varattuun hotelliin.

Mikä tässä hommassa sitten mietityttää? No, oppaaltamme saimme selville, että vaikka perhe, jonka lattialla nukumme saakin jokaisesta kuorsaajasta rahallisen korvauksen(reilun dollarin/nokka) ei kyläyhteisö muuten hyödy turisteista rahallisesti. Toki kylissä on aina muutama koju, joihin turistit käyvät sijoittamassa muutaman lantin kaljan, veden tai pähkinän himoissaan. Koska meidänkin kylässä turisteja oli varsin paljon, mutta isäntätaloja varsin vähän, heräsi mulle kysymys, mitä vaatii toimia isäntä- tahi emäntäperheenä trekkipoppoille. Oppaamme auliisti kertoivat, että se vaatii rahaa. Tietenkään meitä turisteja ei voida laittaa nukkumaan mihin tahansa maalattialle lehmien joukkoon, vaan talon täytyy olla tarpeeksi suuri sekä perheellä täytyy olla vara ostaa tarpeeksi suuri määrä peittoja, tyynyjä ja nukkuma-alustoja. Toisin sanoen tilanteesta hyötyvät, kuten lähes kaikkialle maailmassa, rikkaimmat. Toki tässä tilanteessa rikkaus ei tarkoita sadantonnin mersua pihalla ja lapsia merkkivaatteissa, vaan Burmalaisen pienen kylän mittakaavassa rikkautta. Meidänkin emäntänä toiminut mummeli oli elämänsä aikana vieraillut vain muutaman kerran parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Kalawin kylässä. Uudemmilla sukupolvilla maailma oli vähän kuitenkin päässyt jo avautumaan, mummelin lapsenlapsi näppäili hymyhuulilla Korealaisen älypuhelinjätin kosketusnäyttöä lehmän kuorsatessa viereisessä huoneessa.

Vaikka suhtaudunkin mietteliäästi tämän tapaisiin trekkireissuihin, en tarkoita sitä, että jättäisin sen seuraavalla kerralla tekemättä, harmittaa vain, kun raha kulkee rahan perässä. Lisäksi Hsipawiin on muodostunut erään majatalon ympärillä tietynlainen imperiumi, jota majapaikan omistaja herra C johtaa Pohjois-Korealaisin ottein. Alueen muut pienyrittäjät on ostettu pois markkinoilta, joten kyseisen majatalon toiminta on hieman kyseenalaista. Netistä varmasti löytyy lisää tietoa tiedonjanoisille, me lukaistiin herra C:n toiminnasta parista paikasta ja päätettiin tuhalata rahamme muualle.

Trekillä pääsi kuitenkin näkemään paljon enemmän “aitoa” Burmaa, vaikkakin jokaisen kulkemamme kylän lävitse menee päivittäin kymmeniä turisteja. Kävellessä pääsi myös kyselemään oppailta paljon burmalaisten arjesta, ruokailutottumuksista sekä koulutuksesta. Samalla tutustuttiin trekkiporukkamme muihin jäseniin, joiden kanssa sitten vietettiinkin yksi pidempi ilta Nyaung Shwessä vaeltelun jälkeen.

Suurimmaksi ongelmaksi Burmassa koen kuitenkin juntan. Burmaileva turisti ei voi millään välttyä kyseisen elimen tukemiselta, sillä lähes kaikkien sisäänpääsymaksujen kirstunvartioina toimii juntta. Lisäksi Inle-järven tai Baganin alueelle tultaessa joutuu maksamaan aluemaksun (12500 kyat ja 25000 kyat), joka suuntautuu käytännössä suoraan muualle, kuin alueiden kehittämiseen. Toki viime vuoden vaalien jälkeen maan hallinnon tilanne on muuttumassa, mutta paikallisten mukaan tilanne ei ole ainakaan toistaiseksi parantunut. Optimisti voisi toki ajatella, että päättäjät haluavat ensin kerätä ison potin rahaa kasaan, ja sitten kerralla parantaa tieverkostoa yhä kasvavien tarpeiden mukaan, mutta itse en tähän skenaarioon usko.

Vaikka Burmaan matkustavat turistit ovatkin pääsääntöisesti hieman kokeneempia reissaajia ja tietävät mitä odottaa, ollan saatu hämmästellä useaan otteseen sitä, kun ihmiset puskevat ottamaan kuvia paikallisista lupaa kysymättä. Myös todella suuressa osassa kuvista, mitä täältä näkee, on pääosassa paikallinen ihminen normaaleissa kotiaskareissaan. Ei siinä, burmalaiset ovat varsin kuvauksellista kansaa kauniine vaatteineen, kaularenkaineen tai aurinkovarjoineen, mutta uskon tämän olevan yksi suurimmisya syistä sille, miksi esimerksiki Inlen alueella paikalliset olivat jopa vihamielisiä turisteja kohtaan. Täällä normaaleista ihmisistä on tullut “keräilyesineitä”, joista napsitaan kuvia ja esitellään sitten kotona. Ongelmaa ei olisi, jos turistit kysyisivät ensin luvan paikallisilta kuvan ottamiselle. Useimmissa tapauksissa lupa varmasti heltiäisikin. Me kyllä ollaan saatu todistaa pariin otteeseen myös erittäin vihaisia ilmeitä ja kommentteja paikallisten osalta tilanteissa, joissa lupaa ollaan pyydetty. Toisaalta, monet joilta lupaa on kysytty, ovat halunneet myös nähdä heistä otetun potretin.

Mikä Burmassa sitten mun mielestä on ollut parasta? Kokonaisuus. Vaikka monet voi saadakkin näiden kahden blogipätkän perusteella sellaisen kuvan, että koko maa on ollut meidän mielestä surkea, ei asia ole ihan näin. Me molemmat tykätään paikoista, jotka herättää ajatuksia, ja sitä jos jotain on Burma ollut. Mandalayhin en varmasti menis uudelleen, mutta Inwassa voisin pyörähtää. Yksittäisistä paikoista mainitsisin tän hetkisen osoitteen Baganissa. Vaikka kaikenmaailman patsaat ja temppelit alkaa tullakin korvista ulos, on täällä meininki todella hyvä. Tienvarsilla kerrotaan alueen olevan muovipussi vapaa, joten roskia ei ole ihan yhtä paljoa kuin muualla, turisteja on paljon, mutta alueen ollessa näin suuri, saa pagodoja ja temppeleitä tuijotella ihan rauhassa. Edes viime viikolla voimaan tulleesta pagodojen päälle kiipeämiskiellosta ei ole ollut mitään haittaa, ei sitä ole tähän mennessä missään merkein kielletty, eikä sitä ole kukaan valvonutkaan. Toki ollaan itse jätetty kiipeilyt muille, kavereilta vain kuultiin…

Jos multa joku tulis nyt kysymään, kannattaako Burmaan matkustaa, en osaisi vastata. Vaikka maa onkin todella mielenkiintoinen, niin on tämä myös varsin raskas. Toiaalta en todellakaan tarkoita, että tänne ei kannattaisi tulla. Haluan, että jokainen tekee itse oman päätöksensä. Itse voisin tulla uudelleenkin, menisin vain ihan uusille seuduille. Jos kuitenkin päätät suunnata Burmaan ja erityisesti Pyin Oo Lwiniin, kannattaa majoittua Orchid-hotelliin, josta huoneen saa parilla kymmenellä dollarilla. Paikan valtavat huoneet, kaunis miljöö ja hyvä ilmapiiri tekivät majapaikasta Burmapätkämme kohokohdan. Läheltä löytyy myös pari kaunista puutarhaa, joten paikassa viihtyy helposti useamman päivän.

Terve vaan,

Juho

20160303_174306-1

20160228_162723

20160228_105612-1-1

20160303_103241-1

PhotoEditor-1457387891797-1

PhotoEditor-1457387976921

20160225_133440

20160303_142741-1

PhotoEditor-1457388282292

PhotoEditor-1457416082800-1-1

20160303_152941

 

20160303_183222

20160302_122810-1

20160304_132656-1

20160225_125600-1-1-1

FB_IMG_1457330914895

FB_IMG_1457329922793

PhotoEditor-1457330884858-1-1-1-1-1

20160304_130921-2-1-1

 

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus