Pallontallaajat.net
Valikko

Pettymys

Onko meidän pakko hehkuttaa Burmaa, koska kaikki muutkin tekevät niin? Onko maa kaiken tämän hypetyksen arvoinen, mitä netin ihmeellisestä maailmasta on saanut ennen tänne tuloa lukea, vai onko Burma täysin ylihehkutettu kohde? Tämän reilun puolentoista viikon Burmassa oleilun perusteella voisin sanoa, että me emme ole vielä aivan vakuuttuneita siitä, että tämä maa olisi jotenkin ylivertaisesti mahtavin matkakohde verrattuna esimerkiksi naapurimaihinsa. Tuntuu, että moni Burmassa matkustanut on vetänyt ne vaaleanpunaiset burmalasit päähänsä ja painellut läpi nämä muutamat pakolliset turistikohteet, välittämättä ollenkaan Burman negatiivisista puolista.

Onko tänne sitten eettistä matkustaa? Siihen en osaa vastata. On ja ei. Me olemme olleet nyt kahdessa isommassa kaupungissa täällä Burmassa, Yangonissa ja Mandalayssa. Roskaa on ihan joka paikassa. Kaikista vierailemistamme maista Burmassa on ehdottomasti pahin ongelma roskaamisen kanssa. Kaikki roskat nakataan maahan, oli kyseessä sitten yksittäisen ihmisen karkkipaperi tai ravintolaseurueen jätteet. Katukoirat sitten ottavat ja levittävät roskat pitkin katuja ruokaa etsiessään. Jätteet lopulta lakaistaan puista tippuvien lehtien joukkoon ja unohdetaan sinne, minkäänlaisia koottuja kaatopaikkoja ei löydy mistään. Tästä tulee varmasti vielä suurempi ongelma siinä vaiheessa, kun matkailu täällä tulee räjähtämään käsiin.

Tänne matkaamisen eettisyyteen liittyy myös se, että jatkuvasti pitää tehdä pientä tutkimustyötä siitä, mihin se käyttämämme raha täällä lopulta päätyy, kummitteleehan maan historia kuitenkin kaiken taustalla. Matkailijan tulisi välttää monopoliasemaa hakevia majapaikkoja ja ostaa palveluita sekä tuotteita perheyrityksiltä.

Eläinten kohtelu on täällä myös yllättävän julmaa. Ajattelin etukäteen, että vallitsevana uskontona buddhalaisuus olisi vaikuttanut eläinten ja luonnon kohteluun positiivisesti, mutta enpä voinut olla enemmän väärässä. Ainoastaan eilisen aikana näimme, kuinka pieni poika potkaisi kissaa niin, että se lensi kaaressa ilman halki, nainen heitti koiran päälle kuumat teevedet, mies sylkäisi rauhassa maassa nukkuvaa koiraa ja eräs toinen
mies päätti heittää kadun toiselta puolelta koiria släpärillä. On surullista katseltavaa, kuinka sosiaalisesti hyväksyttyä täällä on eläinten kaltoinkohtelu, eikä sitä myöskään pelätä näyttää myöskään turisteille.

Etukäteen sai myös lukea siitä, kuinka ystävällisiä ja pyyteettömiä ihmiset Burmassa ovat. Täällä kuitenkin osataan jo ottaa turisteista rahallisesti hyöty irti. Turisteille muistetaan lyödä tuotteisiin ja palveluihin omat hintansa, monesti hinnoittelu tapahtuu ihan pärstäkertoimen mukaan. Listoissa ei yleensä lue tästä syystä hintoja, joten kannattaa kysyä aina etukäteen paljonko mikäkin maksaa. Näin välttyy siltä, ettei käy kuten meille, ja joudu maksamaan paikallisten ruokapaikassa parista limpparista ja kahvista 3000 kyattia, kun passeli hinta olisi ollut 1500 kyatin paikkeilla. Summa ei ole iso (3000 kyattia on vähän yli kaksi euroa), mutta kyllä se kyrpii maksaa tuplahintaa. Tällä tavalla hinnat myös vain jatkavat koko ajan nousuaan, jos jokainen turisti tyytyy kiltisti maksamaan kaksi kertaa enemmän kuin paikallinen. Paikalliset osaavat myös kaupata palveluitaan aika aggressiivisesti täällä kaupungeissa, joten harvoin sai kulkea kadulla ilman, että kyytiä ei olisi tultu tarjoamaan sitä 17 000 kertaa.

Toki onhan Burmassa myös ihmisiä, jotka ovat iloisia, pyyteettömiä ja hyvällä tavalla uteliaita. Lapsille on saanut heiskutella, ja meistä on haluttu ottaa kuvia. Kuitenkin tämä kaikki tuntuu jotenkin niin hirveän pliisulta Filippiinien jälkeen, missä se ystävällisyys ja kiinnostus on täysin ylitsepursuavaa.

Burmassa kuitenkin erityistä ihmetystä ja kiinnostusta on herättänyt se, että naisella on tatuointeja. Minua on osoiteltu lukuisia kertoja, ja olen käynyt paikallisten miesten kanssa useita keskusteluja, jotka ovat menneet aina samalla kaavalla:

Mies: “Tattoo!” (Osoittaa kättäni)
Minä: “Öö yes, heh heh.”
Mies: “S ngya sanyya ko hcain saatmapyat de bharsarpyanso shin aouttwinhpawpyahtarrsaw mhaathkyetpayyraan.” (Osoittelee kovasti omia tatuointejaan)
Minä: “Öö yes, nice.” (Näytän peukkua)

Siinäpä sitten ollaan erilaisin sormimerkein kommentoitu toistemme tatuointeja ja lopulta jatkettu matkaa. Burmassa melkein jokaisella miehellä on tatuointi, yhdelläkään naisella emme ole kuvia nähneet. Englantia täällä ei tunnu puhuvan kuin ne, jotka ovat turistibisneksessä jotenkin mukana. Kauppakojuissa ja takseissa osataan sanoa usein muutama sana englanniksi, yleensä numerot, ja paikallisten ruokapaikoista löytyy yleensä yksi, joka osaa avata listaa englanniksi turisteille.

Pukeutumisessa tulee oltua täällä myös tarkempi kuin naapurimaissa. Jos olen kävellyt kaupungilla shortseissa tai topissa, on ollut kyllä puolialaston olo. Paikalliset käyttävät pääsääntöisesti lungia ja pitkähihaista paitaa, joten myös turistit liikkuvat täällä yleisimmin paremmin verhoiltuina. Muuten hyvä, mutta kaupungeissa on päivisin ollut noin 34 astetta lämmintä, mutta ainakin vielä on pystynyt kituuttamaan suht siveellisellä vaatetuksella.

On Burmassa kuitenkin myös paljon nähtävää ja koettavaa, sitä en missään nimessä kiistä. Pagodat ja muut nähtävyydet ovat todella kauniita, mutta turisteja on yllättävän paljon. Itse pidin erityisesti Yangonin Circular Trainista, sillä siinä pääsi näkemään paikallista kaupustelukulttuuria ja Yangonin eri puolet. Kolmen tunnin junamatka kiersi ympäri kaupungin ja tämä lysti maksoi vaivaiset 200 kyattia (alle 20 senttiä) henkeä kohden. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka yhden vaunun sisällä voidaan lyödä vetoa, myydä kukkia ja tehdä ruoka-annoksia kätevästi mukana kannettavassa matkaravintolassa. Seuraavalla pysäkillä kaupustelijat jäivät joko pois tai vaihtoivat vaunua, ja uudet myyjät astuivat sisään. Juho jopa innostui testaamaan matkan aikana paikallisen miehen tarjoamaa betelpähkinää. Kokemus osoittautui yllättävän hauskaksi, ainakin minun ja paikallisten mielestä, jotka jaksoivat nauraa Juhon reaktiolle päätepysäkilleen asti. Yangonissa sijaitseva Shwedagon pagoda on myös näkemisen arvoinen, onhan se niin valtava kultainen, timanteilla ja rubiineilla koristeltu rakennus, ettei sitä voi kuin ihmetellä. Alueelta löytyy myös niin paljon piilopaikkoja, mihin voi tulla rauhoittumaan ja lueskelemaan kirjaa, jolloin pagodalla saa vierähtämään helposti koko päivän.

Siirtyminen Burmassa paikasta toiseen ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista, kuin mihin naapurimaissa on saanut tottua. Toki rahalla saa ja hevosella pääsee, täällä ihan sananlaskun konkreettisimmassakin merkityksessä, hevosvaunuja kun löytyy useammastakin Burman matkakohteesta. Välimatkat ovat täällä pitkiä, eikä tänne ole vielä kehittynyt Thaimaasta tutuksi tullutta “tarra rintaan”-turistimatkailua. Kyydit lähtevät kuitenkin usein joko myöhään illalla tai aamuyöllä. Nämä ajat eivät ole mitään maailman parhaita aikoja heräämisen tai B&B-varausten suhteen. Bussiasemat sijaitsevat yleensä noin kymmenisen kilometrin päässä isommista kaupungeista, eikä halvan kyydin saaminen sinne ole aivan niin yksinkertaista kuin luulisi. Mekin yritimme metsästää halvempaa kimppataksia, joka liikennöi säännöllisesti Yangonin keskustasta bussiasemalle. Kyyti oli kuitenkin ihan jatkuvasti täynnä, joten päädyttiin jakamaan taksi kahden tytön kanssa, joilla oli sama suunta. Taksilla piti sitten ajella puolitoista tuntia bussiasemalle, mistä syystä tytöt joutuivat ottamaan jalat alleen heti taksin saavuttua perille, sillä bussiasema oli valtava ja sokkeloinen, ja heidän bussinsa oli lähdössä viiden minuutin päästä. Tapasimme heidät uudelleen reilun viikon päästä ja saimme kuulla, että he olivat juuri ja juuri ehtineet onnekkaasti bussiinsa.

Bussit ovat kuitenkin täällä erittäin mukavia, niistä ei kyllä voi ollenkaan valittaa. Matkustettiin Yangonista Mandalayhin vähän kalliimmalla bussilla, kun halvimpaan ei ollut enää lippuja, ja saatiin matkalla pelata Rovion pelejä istuimen näytöstä, juoda bussissa tarjotut pullakahvit vilttiin kääriytyneinä sekä pestä bussiemon tarjoamilla hammasharjoilla hampaat. Kahdeksan tunnin bussimatka menikin ihan rattoisasti, kun jalkatilaa oli ruhtinaallisesti ja bussi oli miellyttävän pimeä.

Mandalayssa puolestaan ei missään nimessä kannata jättää tekemättä päiväretkeä läheisiin vanhoihin pääkaupunkeihin. Ollaan oltu tässä maassa vähän pahiksia, sillä taksissa on tullut istuttua enemmän kuin koko muun reissun aikana. Vuokrasimmekin siis taksin koko päiväksi 35 000 kyatilla (noin 27 euroa, ihan jäätävä summa ja olisihan sen voinut halvemmallakin saada) ja kävimme pyörähtämässä päivän aikana paikallisissa käsityötehtaissa, katsomassa munkkien ruokailua Mahagandayon luostarilla, näimme Sagaing Hillin lukemattomat pagodat, ihastuimme Inwaan ja tähystimme auringonlaskua tuhansien muiden kanssa U-Bein Bridgella.

Munkkien ruokailu oli ihan ylikansoitettu. Siellä kannattaa olla ajoissa, jos ei meinaa täysin jäädä turistimassan jalkoihin, ja meinaa saada muutaman kuvan räpsittyä. Sagaing Hillin pagodat olivat ihan näkemisen arvoisia, mutta ei mikään maailman mieleenpainuvin kokemus. U-Bein Bridge oli kokemuksena miellyttävä, Juho oli tosin ihan kauhuissaan. Silta on pitkä, mutta se ei ole mitenkään hirveän turvallinen, sillä porukkaa on paljon eikä pääosin sillassa ole minkäänlaisia kaiteita. Inwa oli ihastuttava. Sinne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa, jos vaan siellä olisi majapaikkoja. Yleensä turistit menee “kaupungin” nähtävyydet läpi hevoskärryn kyydissä, mutta me päätimme lähteä vain kävelemään, sillä emme kokeneet tarpeellisiksi nähdä kaikkea kolmea nähtävyyttä. Päädyimme vähän harhapoluille ihastelemaan Inwan kauneutta ja hidasta elämänrytmiä, mikä oli varmasti parempi ratkaisu, kuin ravata kiireellä nämä kyseisen paikan pakolliset nähtävyydet.

Onko Burmaa ja siihen kohdistuvaa matkailua varaa sitten vielä arvostella, kun maa on ollut kunnolla auki reissaajille vasta niin vähän aikaa? Ehdottomasti kyllä. Nyt on kuitenkin käsillä ne hetket, jolloin matkailua voidaan lähteä viemään joko hyvin väärään suuntaan tai sitten lähteä ohjaamaan sitä oikeille raiteille. Turistit voivat näyttää esimerkkiä muun muassa olemalla roskaamatta, hajauttamalla rahojaan useammalle tuottajalle ja tekemällä päivittäin ekologisia päätöksiä erilaisten palveluiden ja tuotteiden kohdalla.

Vielä on siis vähän kaksijakoiset fiilikset tästä maasta, mutta mieli voi ihan hyvin muuttua, sillä Burmailumme ei ole vielä edes puolessavälissä. Suuri kaipuu on rannalle, mikä myös vaikuttaa vähän negatiivisesti mielialaan. Myös se, että täällä tuntuu kroppa prakaavan ihan jatkuvalla syötöllä, tekee olon välillä aika raskaaksi. Meillä ei reissatessa ole kummallakaan ollut oikeastaan minkäänlaisia ongelmia vatsan kanssa ja reissua on kuitenkin takana jo melkein puoli vuotta. Täällä vuorotellen molemmilla on päällä jokin mahatauti tai ruokamyrkytyksen tapainen. Tästä voisi vetää vähän sellaisen päätelmän, ettei maan hygieniataso ole vielä hirveän kehittynyt. Emme nimittäin ole reissaajista ainoita, joilla kuulostaa olevan juuri Burmassa toistuvia ongelmia vatsan kanssa.

Suuret kaupungit ovat aina omalla tavallaan raskaita, joten toivoisin nyt loppureissun aikana voivani välttää niitä viimeiseen asti. Matkamme Burmassa jatkuu pienempiin paikkoihin seuraavaksi, ehkäpä Juho pääsee kertomaan seuraavassa blokkauksessa sitten siitä, kuinka löysimme sen ah, niin ihanan ja aidon Burman, josta ihmiset ovat niin kovasti vouhottaneet. Jännittää kyllä nähdä, tuleeko tämä maa lunastamaan meidän kohdallamme sen kaiken hehkutuksen, mitä se on osakseen saanut.

Puspus, Essi

20160222_142523-1

PhotoEditor-1456788942095

20160218_125235-1-1-1

20160222_173928

GOPR6575_1456587954642_high

20160219_115519-1

20160222_144152-1-1-1

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

5 Kommentit

  • Vastaa SunRiseGirl maaliskuu 3, 2016 06:24

    Eläinten kohtelu ei kuulosta kivalta ja tosiaan aika kummallista buddhamaissa. Mutta muuten täytyy sanoa, että kaikki eivät tosiaan pidä samoista asioista ja ehkäpä moni näkee Burman niin ylivertaisena, kun se ei vielä ole sitä mitä Thaimaa tai Kambodza monilta osin on ja toivottavasti siitä ei sellaista tulekaan. Tuo pukeutumisjuttukin on minusta vain positiivista. Vaikka monissa paikoissa voikin olla tuubitopissa ja pakarat paljastavissa shortseissa niin ei ne kovinkaan monen kantaväestön mielestä ole todellakaan ok eikä edes kaikkien turistien. Itseäni ainakin välillä hävettää, miten räävittömästi turistit pukeutuu maassa, jossa paikalliset verhoaa itseään huomattavasti reilumman kokoisilla kangaspaloilla. Ja turistihinnat nyt ovat ihan faktaa joka paikassa. Ei sen ainakaan pitäis mitenkään olla mikään Burman erityispiirre. Ja itse en edes jaksa aina itkeä jostain kahdesta eurosta. Se on paljon vähemmän minulta pois kuin mitä se on heille lisää. Tosin sillä oletuksella, että tosiaan palvelun tai tuotteen myyjä saisi pitää rahansa itse. En ajattele itseäni maailmalla minään hyväntekijänä, mutta en myöskään voi syyttää ihmisiä siitä, jos he koittavat saada elannon sieltä, mistä sen varmimmin saa. Myytiinhän Suomessakin jossain huumassa venäläisille asuntoja ja tontteja huomattavasti korkeampaan hintaan kuin kantaväestölle, koska venäläisillä nyt vaan sattui olemaan enemmän millä maksaa. Jos ei pidä kovin alkeellisesta palvelutasosta, niin sitten ei varmaan kannata matkustaa maihin, missä turistibisnes ei ole Phuketin luokkaa. Sorry, mutta mulle vaan jäi tuosta blogikirjoituksesta vähän maku, että on menty Burmaan ja sitten ihmetellään, että miksi nämä ihmiset eivät vielä “osaakaan” pokkuroida turisteille.

  • Vastaa hppns maaliskuu 3, 2016 08:10

    Kiitos kommentistasi! Eläinten kaltoinkohtelu on tosiaan se, mikä eniten itsellä nostaa verenpainetta, joten olin todella yllättynyt, kun odotukset oli ihan muuta. Myös roskien heittäminen maahan munkkien toimesta oli aika yllättävää, nähtiin kun munkit kippasi suoraa luontoon jätesäkillisen jätteitä. Hyvä on, etteivät kaikki Kaakkois-Aasian maat ole keskenään samanlaisia, eikä niiden tulisi samanlaisiksi muuttuakaan. Pukeutumisen suhteen asia on niin ja näin. Tämän maan kaupungeissa en näe sitä kovin käytännöllisenä, koska on niin kuuma, mutta pukeudun siten, että kunnioitan paikallista kulttuuria. Näin teen myös muissakin maissa, erityisesti uskonnollisissa kohteissa. Myös minua ihmetyttää, kun jotkut viilettää täällä bikinit päällä.

    Mitä Kaakkois-Aasiaa on nyt reissannut, niin on kyllä saanut huomata, ettei turistihinnat esimerkiksi ruokapaikoissa ole “ihan faktaa”. Monessa paikallisten suosimassa ruokapaikassa saa syödä ihan samalla hinnalla kuin paikallisetkin, näin on ollut niin Filippiineillä, Malesiassa, Thaimaassa, Singaporessa kuin jopa täällä Burmassakin. Jos jokainen turisti maksaa sille samalle kahvin myyjälle aina sen kaksi euroa enemmän, se vain kasvattaa varallisuuseroja ja voi pahimmassa tapauksessa ajaa muut pienyrittäjät pois markkinoilta. Ja kyllä Suomessakin yhtä paljon ketuttaisi maksaa kahden euron limsapullosta neljä euroa, kun tietää ettei se todellinen hinta ole niin suuri. Tietenkin itsekin myisin mieluiten tuotteitani sille, joka niistä eniten maksaa, mutta sitten ei myöskään auta valittaa, jos asiakas valitsee mieluummin sen tuotteentarjoajan, joka hänelle myy saman pullon puolet halvemmalla.

    Alkeelliseksi en koe tämän maan palvelutasoa, sillä täällä on jo niin turistisoitunut nämä tietyt alueet. Yleisesti täällä puhutaan esimerkiksi useammin englantia kuin Thaimaassa. Blogeista olen kuitenkin saanut lukea, että matkustaminen täällä on helppoa, eikä se asia nyt ihan niin yksinkertaisesti mene, joten halusin ottaa siihen kantaa. Toki, jos rahaa on, niin helppohan täällä on lennellä edestakaisin. Pokkurointia en voi sietää, sillä toimin itsekin asiakaspalvelualalla, eikä se mielestäni kuulu työnkuvaan. Aiemmin lukemaani hehkutusta siitä, että ihmiset ovat täällä niin aitoja ja ystävällisiä, toivoisin kuitenkin välittyvän jokapäiväissä kohtaamisissamme paikallisten kanssa.

  • Vastaa Viajar maaliskuu 3, 2016 18:52

    Tuosta jätehuollosta vielä. Muutamilta alueilta puuttuu käytännössä kaikki infra jätteiden asialliseen käsittelyyn, joten joskus niillä munkeillakin on aidosti tasan 2 vaihtoehtoa: tyhjentää jätesäkki luontoon turistien nähden tai tyhjentää se salassa. Toki asenteista tietysti kertoo sekin, ettei infraa ole edes välitetty luoda. Ei kaikkien investointien pidä olla EU-jätelainsäädännöt täyttävää kallista tekniikkaa. Kehittyvissä maissa nykyisenlainen jäte oli pitkään harvinainen virhe systeemissä. Nyt ko. virhe on levinnyt koko pallolle.

    • Vastaa hppns maaliskuu 5, 2016 21:01

      Ollaan itseasiassa aivan samaa mieltä. Monet ongelmat jätteiden suhteenhan johtuu paljolti myös levinneestä länsimaalaisesta kulttuurista, en esimerkiksi usko, että paikalliset ovat juoneet pullovettä nykyisen kaltaisia määriä ennen turismin kasvua. Lisäksi turistien jättämä muovijätteen määrä on valtava, täällä kun isoin vesipullokin on vain 5 litraa ja se “normaali” reppuun sujautettava on 1,5 litran sijasta vain litran. Suurimmaksi osaksi se ärsytys onkin siinä, kun paikalliset eivät edes yritä saada niitä roskia osumaan yhteen paikkaan, vaan kaikki jätteet heitetään suoraan auton, junan tai bussin ikkunasta tien varteen, joten roskat ovat levittyneet erittäin laajalle alueelle. Esimerkiksi Mandalay-Pyin Oo Lwin välisellä tieosuudella kahden ajokaistan välinen alue oli täynnä jätettä. Niitä sitten koirat, linnut, lehmät ja muut käy repimässä ruoan toivossa ja kuolevat ruoansulatuskanavanongelmiin. Munkitkin tosiaan on ihmisiä, eikä ongelmaa tuossa olisikaan, JOS ne roskat päätyisivät siihen edes jokseenkin koottuun paikkaan, mutta useamman kerran on saanut todistaa sitä, kun munkki on nakannut tyhjän muovipullon tai karkkikääreen tienlaitaan. Täällä kuitenkin kerätään valtavia maksuja turisteilta eri alueille saapuessa, joten rahaa tätä maata hallitsevalla elimellä kyllä on, paikallisten mukaan nämä rahat vaan eivät suuntaudu julkisen infran parannuksiin, vaan lähinnä hallitsevan elimen omiin projekteihin. :S

  • Vastaa Tory toukokuu 11, 2017 10:33

    … le nom du producteur, c'est Tucker Martine, qui est aussi le compagnon de Laura Veirs… je l'ai vue en concert il y a deux semaines, et elle est très, très enceinte!Pardon pour cette note inhabituelle de "people go&uspingiqsot;, mais je suis un peu fan de cette artiste aux textes ciselés et au parcours singulier. Mon préféré c'est vraiment "Carbon Glacier", mais j'aime vraiment bien cet entraînant "July Flame"…

  • Jätä vastaus