Pallontallaajat.net
Valikko

Rakkaudesta lajiin

Lähes päivälleen neljä kuukautta sen jälkeen, kun oli vannottanut, että Samuille en enää mene, löysin itseni seisomasta Seatranin laiturilta Na Thonista. Syy Samuille palaamiseen ei suinkaan ollut saaren ah, niin ihana Chaweng Beach kännipäissään vesiskoottereilla huristelevien itänaapuriemme täydentämänä, vaan jo edelliskerralla tutuksi tullut frisbeegolfrata. Jenkkilästä kotoisin olevan Nigelin ja hänen vaimonsa Somin Mae Namissa pyörittämä Samui Disc Golf on toinen saaren kahdesta radasta ja viime viikolla saarella pelattiin useammat kansainvälisen frisbeegolfliiton PDGA:n alaiset kisat. Kuten moni lukijoista varmasti tietääkin, pelaan oikeassa elämässä frisbeegolfia varsin aktiivisesti ja viimeiset pari kesää olen saanut kunnian edustaa Team Discmaniaa. Koska lopullinen päätös Samuille lähtemisestä tehtiin ihan hetki ennen kisoja, päädyin pelaamaan niistä vain viimeisessä, jo kolmannen kerran järjestetyssä Samui Swine Classicissa, jonka teemaan kuuluu jenkkimeiningillä järjestetyt BBQ-juhlat.

Kisat toimi järjestelyiden osalta todella hyvin, vaikkakin suuri osa pelaajista oli tottunut vapaampaan elämänrytmiin niin hyvin, että ensimmäisen kierroksen alku hiukan viivästyikin. Nigelsin lämmin asenne kaikkia pelaajia kohtaan ja Somin jämäkällä asenteella johtama keittiö pitivät huolen siitä, että pelaajilla oli mukavaa, eikä kierrosten välissä päässyt iskemään nälkä. Normaalioloissa Nigelsin radalla on yhdeksän väylää, mutta kisaa varten naapuri oli antanut vuokralle oman niittynsä, joten kisaradalla oli yhteensä 14 väylää. Kisan ollessa kaksipäiväinen, pelattiin molempina päivinä 2×14 väylää, joiden lisäksi PRO-sarjan neljä parasta pelasivat yhdeksän väylän finaalin. Oma tavoitteeni kisaan oli sijoitus kolmen joukkoon, toki tiesin, että useamman kuukauden pelaamattomuus(jos palmuputtailua ei lasketa) tulisi aiheuttamaan haasteita.

Ensimmäisenä päivänä peli kulkikin juuri niin hyvin kuin sen voi olettaa kulkevan pitemmän tauon jälkeen: 28 väylään mahtui 11 birdietä, mutta lisäksi muutama sössitty väylä. Ensimmäisen päivän jälkeen olin tuloksessa 2 alle parin, jolla ansaitsi kehnon 9. sijan. Suurimpina virheinä oli kisan toiselta väylältä ottamani tuplabogi (5), olin kuitenkin puttaamassa kakkosta 15 metristä, sekä ekan päivän viimeisen väylän 6 metrinen birdieputti, jonka täräytin alaraudan kautta outtiin ja otin bogin.

Toinen päivä valkeni ensimmäistä synkempänä sekä tuulisempana ja kerkesin jo hetken miettiä, vaikuttaako tuuli peliini pahasti. Pelasin kuitenkin koko toisen päivän varsin varmaa peliä, enkä missaillut puttejakaan aikaisemman päivän tahtiin. Toisena päivänä pelasin 28 väylää 11 alle parin (-5 ja -6 kierrokset) ja nostin sijoitukseni kuudenneksi. Tavoitteeni ei siis tullut täyteen, mutta oikeastaan sijoitus ei edes harmittanut, sillä toisea päivänä huomasin, että peli kulki paremmin kuin koko viime kaudella. 

Finaalinelikkoon pääseminen jäi loppupeleissä kahden heiton päähän, joten syitä jossitteluille ei ole. Kisan taso oli kokonaisuudessaan varsin kova ja kolmen kärjen Ericin, Jessen ja Brockin peliä oli mukava katsella. Edelleni mahtui heidän lisäkseen suomalaiset Jukka ja Simo, joista jälkimmäisen kanssa kävin kovaa kamppailua toisen kierroksen viimeiselle väylälle asti. Parasta kisoissa oli ehdottomasti se, että pelasin koko kisat vain neljällä kiekolla, joista kolme oli muilta lainattuja. Reissuun lähtiessämme nappasin mukaani kaksi kiekkoa, joista toisen hukkasin mereen Koh Lantalla, mutta toinen, Discmanian Gremlin, on kulkenut mukanani koko reissun. Samuin kisoissa lainasin Gremlinin kaveriksi Nigeliltä kaksi Innovan putteria sekä Ramilta Discmanian FD:n, jota käytin yhdellä väylällä. Normaaliolossakin pelaan todella vähäisellä kiekkomäärällä (12-15), mutta oli mukava huomata, että oikeasti voi pelata hyvin vain parilla kiekolla.

Näin jälkikäteen en voi kuin onnitella kaikkia voittajia sekä sanoa, että kyllä kannatti. Suomen kisoissa ilmapiiri on monesti “hyvä”, mutta Samuilla kaikki oikeasti nautti pelaamisesta. Kukaan ei niuhottanut turhasta, mutta säännöistä pidettiin silti kiinni. Mikä parasta, pääsin pelaamaan viimeiset kaksi kierrosta lajin legendojen Derek “the wind” Robinsin sekä Andy Painterin kanssa, joilla molemmilla on pitkä historia lajin parissa. Toki 2400 bahtin voittorahatkin saivat reissaajan hymyilemään, toki kisamaksujen jälkeen voittoa kertyi 180 b eli noin 5 euroa. 

Vaikka vielä hetki sitten vihasinkin Samuita, oon tyytyväinen että palattiin. Haluan heittää isot kiitokset  kaikille pelikavereille ympäri maailman, suomalaisille kiitokset suomiseurasta, Nickille ja Viewille mopon vuokraamisesta, Discmanialle kiitokset kaikesta tuesta mitä lajin parissa oon saanut viimeisten parin vuoden aikana sekä Nigelille, Somille ja koko perheelle isot kiitokset koko kisoista! Ootte huippuja! Big thanks for other players around the world, for Nick and View because of scooter, thanks for Discmania for everything for past two seasons and the biggest thanks for Nigel, Som and whole family for everything! You are awesome!! :))

Terve vaan, 

Juho

20151005_153522-1-1

20160209_152547

20160209_152533-1

20160209_145728-1-1

 

 

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus