Pallontallaajat.net
Valikko

Sairaan kaunis maailma

Jos sulla joskus on mahdollisuus mennä Filippiineille, mene. Ja mitä pikemmin se mahdollisuus on, sitä parempi. Ainakin meidän kokemusten perusteella Filippiineillä vielä pääasiassa tykätään reissaajista, eikä kusetuskulttuuri vielä ole samalla asteella kuin esimerkiksi Thaimaassa, poikkeuksena toki tietyt alueet Palawanilla. Meihin suurimman vaikutuksen tekivät saarivaltion luonto ja ihmiset, vaikka useamman kerran tulikin mielessä kirottua jatkuvaa heipattelua sekä sitä, kun paikalliset koittavat parhaansa mukaan tuhota luonnon syytämällä kaiken roskan auton ikkunoista ulos.

Ollaan jo blogissa ruodittu Cebun sekä Boholin kokemukset, mutta Palawanista ei sen kummemmin olla mainittu. Siellä viivyttiin loppupeleissä lähes kuukausi, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä riitti hyvin. Me ei koko reissun aikana olla paljoa suunniteltu kohteita, vaan ollaan menty fiilispohjalta paikkoihin. Palawanille mennessä varmaa oli vain, että suunnataan aluksi Port Bartoniin, josta jatketaan sitten pohjoisemmas. Port Bartonissa sitten vierähtikin pitempi tovi, ja vaikka paikka onkin todella pieni, niin tekemistäkin siellä riitti. LÄHES kaikki ovat kuitenkin aina hehkuttaneet El Nidoa paikkana, jota ei todellakaan voi missata. Omasta mielestäni parasta siellä oli se, kun sieltä pääsi lähtemään pois. El Nidossa näki parhaiten sen, mitä turismin lisääntyminen voi pahimmassa tapauksessa tehdä. Mieleen jäivät lähinnä likaiset rannat, roskaisat kadut, kauheat määrät turisteja sekä ryöstöhinnat. Omia kokemuksia ei toki lievennä se, että sairastuin El Nidossa enterorokkoon, mutta senkin sairauden kärsin muualla.

Kaunistahan El Nidossa oli, kuten muuallakin Palawanilla, mutta itse en ymmärrä paikan hehkuttamista. Majapaikat olivat järkiään ylihinnoiteltuja kuntoonsa nähden(toki onhan se hienoa kun oma pulju on listattu LonelyPlanettiin ja sen varjolla hinnan voi triplata) ja ruoka oli kalliimpaa kuin missään muussa meidän vierailemassamme osassa Filippiinejä. Port Bartoniin verrattuna tekemistäkään ei ollut paljoa enempää, saarihyppelyitä ja kajakointia kun voi tehdä kummassakin, maisemat toki El Nidossa olisivat ehkä olleet jylhemmät. Toki jos tykkää reissata samoja polkuja kuin muutkin ja uida meren rannassa aivan jätevesiojan laskukohdassa, El Nidoa ei kannata missata. Itseänikään paikassa käyminen ei sinällään harmita, nostihan se muistoja Port Bartonista aivan uudelle tasolle. Oltiin toki myös tosi onnekkaita, kun satuttiin matkaamaan Port Bartoniin juuri nyt, kun tie sinne on vielä todella huonossa kunnossa, voin vain kuvitella mitä paikalle tapahtuu, kun päällystetty tie saadaan valmiiksi parin seuraavan vuoden aikana.

Me oltiin tosiaan selvitty lähes neljä kuukautta reissussa ilman sairastamista, mutta El Nidosta lähtöä edeltäneenä yönä mulle nousi kova kuume, joka sitten lykkäsi bussiin hyppäämistä muutamalla tunnilla. Meillä oli koko Filippiineillä oloajan tapana käyttää paikallisten busseja, sillä niissä tunnelma on aivan loistava, ikinä kun ei voinut tietää istuuko viereen lapsi, vanhus vai kana. Sinä aurinkoisena päivänä viiden tunnin pomppumatka ei kuitenkaan kauheana naurattanut, mutta siitäkin selvittiin. Uuteen majaan kömmittyäni nukahdinkin jo seitsemän aikaan illalla ja olo tuntui jo aamua huomattavasti paremmalta. Hyvin nukutun yön jälkeen naamaa kuitenkin kutitti kummasti ja pikaisella vilkaisulla luultiin näppylöiden olevan vain hyttysen imemiä. Seuraavana aamuna näppyjen määrä oli ainakin tuplaantunut ja silloin jo meinasin lukittautua vain sisälle bungalowiin tekemään diagnooseja taudistani internetin avulla, sen verran ikävältä naama näytti. Illalla huokaisin kuitenkin helpottuneena, että ainakaan tilanne ei voi enää pahemmaksi mennä. Tauti päätti kuitenkin haistattaa pitkät, ja aamulla näppylöitä oli naaman lisäksi myös jaloissa ja käsissä.

Puerto Princesassa pääsin sitten vierailemaan sairaalassakin, lähinnä hakemassa lääkäriltä todistuksen lentokelpoisuutta varten, sillä en halunnut missata lentoa naamani takia. Paikallista kieltä olin oppinut majapaikkamme tarjoilijalta kiittämisen lisäksi yhden sanan, joka on bulutong. Vesirokko. Sairaalassa lääkärit ja hoitajat kävivät kaikki vuorollaan tuijottamassa naamaani ja kysymässä: “mikä tauti tuo on?” Oli ehkä hieman hämmentävää antaa oma tekemä diagnoosini lääkärille, joka ei ollut ikinä kuullutkaan suu- ja sorkkataudista. Viittä erilaista troppia lääkäri mulle kuitenkin määräsi, joista yksi ehkä ylitti joitakin lääketieteellisiä rajojakin antivirus-lääkkeenä.Selvisin taudista kuitenkin varsin nopeasti ja viikon jälkeen paikallisetkaan eivät enää katsoneet minua kuin spitaalista.

El Nidon ollessa pettymys päädyimme viettämään koko viimeisen viikon Puerto Princesassa, joka ei kyllä harmittanut yhtään. Teininaamani vuoksi en halunnut kauheana poistua huoneesta, ja kun kaupungissa ruokaa oli tarjolla joka nurkalla, ei sitä kauhean kauas tarvinut lähteäkkään. Puerto Princesa oli muutenkin kaupunkina varsin mukava, joten viikko vierähti nopeasti lähinnä vain oleillen. Uusi vuosikin pääsi vaihtumaan meidän viimeisenä PP-iltana ja kokemus oli vähintäänkin hämmentävä. Paikalliset vaikuttivat saavan suurta nautintoa vain kaikista kovista äänistä, raketitkin olivat lähinnä kissanpieruihin verrattavia tekeleitä. Kovimmat rallit olivat kuitenkin juuri vuoden vaiduttua, kun kylän kaikki mopot, tricyklet ja vastaavat päättivät paahtaa päätietä kaasu ja töötti pohjassa sekä roskapöntöt mopedien perässä roikkuen.

Näin jälkikäteen ajateltuna Filippiinit olivat juuri niin mahtava kohde kuin ennen reissua olimme kuulleet. Mua eniten jäi harmittamaan se, ettei keretty käydä Pohjois-Luzonissa ihastelemassa riisiterasseja eikä Pandan-saarella snorklaamassa kilpikonnien kanssa. Löydettiin kuitenkin Port Bartonin edustalta oma pieni saari, jossa saatiin nauttia kahdestaan auringonpaisteesta sekä suurista kalaparvista. Päästiin näkemään todella siistejä koralleja Andassa sekä nauttimaan lounasta vesiputouksen juurella filippiinoperheen kanssa. Thaimaassa vietettyjen kahden kuukauden jälkeen oli huippua päästä oikeasti reissaamaan, Thaikkulassakun se tarra lätkäistiin aina rintaan ja aivot sai sen jälkeen heittää narikkaan. Löysin myös lähes täydellisen spotin riippumaton virittämiselle, ongelmaksi vain muodostui Filippiinejä riepotelleen taifuunin tuomat sadepäivät, joiden vuoksi en päässyt kunnolla nauttimaan parin kilometrin mittaisesta autiorannasta rauhassa.

Terve vaan,

Juho

Ps. Mikäli joku erikoisoluenystävä on suuntaamassa Palawanin pääkaupunkiin, kannattaa käydä tsekkaamassa Palaweno Breweryn pubi, josta saa ainakin viittä pienen panimon panemaa olutta. Kyseisen puljun osoite ja aukioloajat löytyvät niin Facebookista kuin TripAdvisoristakin.

IMG_3465

IMG_3381-1

IMG_3393-1

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus