Kuukausikohtaiset arkistot

tammikuu 2016

Se pyörittää

Nyt, kun ollaan taivasteltu tänne blogiin reilut neljä kuukautta lähinnä kaikkea yleismaailmallista, niin ajattelin että välissä voisi antaa teille vähän konkreettisempaakin juttua meidän Thaimaan budjettimme muodossa. Kaikkia reissaamisesta kiinnostuneita kiinnostaa aina kuitenkin eniten se yksi asia, raha. Heti alkuun voin kertoa, että mitään kroisoksia me ei olla, sellaiseksi ei pizzaa opiskelujen ohella paistavana pääse tulemaan. Suomessa me ei kauheana mietitä minkä verran rahaa laitetaan esimerkiksi ruokaan, vaan useamman kerran viikossa tulee asioitua kauppahallin kalatiskillä. Tiukassa budjetissa pysyminen siis ei ollut meille mikään itsestäänselvyys, mutta tieto siitä, että mitä nopeammin rahansa käyttää, sitä nopeammin paluulipun hankkiminen koittaa, sai hövelin meikäläisenkin ryhdistäytymään.

Ennen reissua lueskeltiin muiden blogien budjettipäivityksiä, tsekkailtiin majapaikkojen hintoja netistä sekä tutkittiin Madventuresin Kansainvälisen seikkailijan opasta, jotta saisimme edes pientä käryä siitä, minkä verran rahaa kuukaudessa tulee tarvitsemaan. Kaikkien pläräysten ja pohdintojen kautta päädyimme summaan 700€/kk nenää kohden eli 1400€ kahdelta hengeltä, joka tarkoittaa noin 46.7€ päiväbudjettia. Budjetti meillä oli kuitenkin sen verran joustava, että päätimme jo Suomessa, että mikäli jotakin haluamme tehdä, sen me myös teemme budjetista huolimatta.

Tarkoitukseni oli seurata rahankäyttöä kirjaamalla nostot ylös ja laskemalla sitä kautta paljonko rahaa menee, mutta loppupeleissä olen päätynyt kirjaamaan pieneen vihkoon jokaikisen ostoksen, mitä olemme reissussa tehneet. Homma voi kuulostaa vaivalloiselta, mutta loppupeleissä se ei sitä ole, siitä kehittyy varsin nopeaa mukava rutiini. Mulle homma on kaikenlisäksi kaikkea muuta kuin luonteenomaista, sillä Suomessa en paljoa mieti kuinka monta lanttia viikossa laitan esimerkiksi kahviin.

Meillä oli jo Suomessa käytössä yhteinen ruokatili, joten reissuun lähtiessä päätimme, että maksetaan kaikki yhdessä köntissä ja mikäli jompikumpi haluaa suorittaa sitten jotain kalliimpaa aktiviteettiä ilman toista, tasataan tilit myöhemmin. Tämä systeemi on osoittautunut kyllä todella toimivaksi, ei nimittäin tarvi ravintoloissa, kaupoissa tai toreilla tasailla laskuja, kun minä maksan aina kaiken. Tähän mennessä tasauksiakaan ei ole tarvinut paljoa tehdä, mitä minä nyt olen muutaman kerran laittanut vähän ylimääräistä ruokatilille oluen takia. Koska ollaan maksettu kaikki yhdessä, ovat alla olevat summat myös aina kahta henkeä kohden, uskon että jokainen osaa jakaa tarvittaessa summat puoliksi.

Alla olevassa esityksessä ei siis ole otettu huomioon ennen reissua tehtyjä ostoksia, kuten lentolippuja(HEL-BKK, KRB-SGP-CEB, MNL-KL), rokotuksia/lääkkeitä(Hepatiitit A ja B, lavantauti, japanin aivokuume, lariam) tai muita hankintoja(muistikortit yms.), joihin upposi noin 1500€ henkilöä kohden. Reissun kokonaisbudjetti on siis loppupeleissä enemmän, kuin reissussa kulunut rahasumma. Huomiona myös, että huonon nostokurssin vuoksi olen käyttänyt kääntökurssina 1 €=37 Bahtia.

ASIAAN

Vietimme Thaimaassa yhteensä 58 päivää, joiden aikana pätäkkää kului kaikenkaikkiaan:

107 456 Bahtia eli noin 2905 €, eli yhden päivän budjetiksi muodostuu 50€ / 2 henkeä.

Tämä summa pitää sisällään ihan kaikki käyttörahat reissun ensimmäisen 58 päivän ajalta. Vaikka olenkin pitänyt kirjaa pienimmistäkin ostoksista, en ala erittelemään ihan kaikkia yksittäisiä rahanreikiä, vaan vain ne, jotka vaikuttivat budjetiimme huomattavasti. Esimerkiksi ruokaan kulunutta summaa en ole eritellyt, siihen kului Thaimaassa aika tarkasti 750b/pv kahdelta hengeltä(20.3€).

MAJOITTUMINEN

Vaikka vietimme Thaimaassa 58 päivää, maksoimme vain 39 yöstä. Yhden yön vietimme satamassa lauttaa odotellen ja 17 yötä majotuimme ilmaiseksi Workawayn merkeissä. Kolme yötä vietimme dormissa ja loput yöt vietimme kahden hengen huoneissa tai bungaloweissa. Halvin yksittäinen yö maksoi 180B ja kallein 500B, joten hintahaarukka pyöri 5.5 euron ja 13.5 euron välissä.

Kokonaisuudessaan majoittumiseen kului 14 840 bahtia eli 401 €.

Keskiarvollisesti siis kulutimme 380 Bahtia päivässä yöpymiseen(ilmaiset yöt ei mukana), eli pari ropoa yli 10 euroa. Summa oli yllättävän pieni, sillä yhdestäkään majapaikasta ei ole mitään kummoista valittamista.

TRANSPORTAATIO

Koska meille on syntyessämme annettu lahjaksi jalat, niin emme paljoa tuktuk-kuskeja vaivanneet. Tähän on siis listattu suurimmat liikkumiset meidän Thaimaa-aikana eli matkat: BKK Suvarnabhumi-BKK-Koh Tao-Koh Phangan-Koh Samui-Koh Lanta-Krabi Town. Ensimmäinen näistä taitettiin taxilla, loput matkanjärjestäjien minivaneilla, busseilla sekä lautoilla. Näiden lisäksi Koh Phanganilla muutama sata bahtia upposi paikallistaxiin(niitä ei ole huomioitu).

Kulkemiseen kului yhteensä 4800 bahtia eli 130€.

SKOOTTERIVUOKRAT

Koska skootteri vain sattuu olemaan se paras tapa liikkua sekä nähdä, mekin vuokrasimme skootterin yhteensä 15 päivänä. Suurimmassa osassa paikkoja saimme skootterit jopa hieman alihintaan tiettyjen suhteitten kautta, mutta hintaluokka antaa vähän osviittaa todellisista hinnoista.

Viidentoista päivän skootteriajelut ilman polttoainekustannuksia verotti matkakassaamme yhteensä 2060 bahtin eli 56 € edestä.

OPEN WATER DIVER -KURSSI SEKÄ HUPIDYYKIT

Ehdottomasti suurimpana ja yllättävimpänä menoeränä meillä oli OWD-kurssin suorittaminen Koh Taolla. Kokemus oli todella hyvä ja yhtäkään päivää ei ole harmittanut, että kurssille lähdettiin. Suoritettiin kurssi Koh Tao Diversin kanssa ja valittiin kurssipaketeista kallein, sillä siihen kuului mukaan myös omat maskit sekä snorkkelit. Tuo muutaman kymmenen euron sijoitus on osoittautunut todella kannattavaksi, sillä ollaan koko reissun aikana snorklailtu ainakin 40 päivänä.

OWD-kurssi maskeineen 21 800 bahtia + kaksi hupidyykkiä per naama 3600 bahtia = 25 400 bahtia eli 687 €.

KAIKKI MUU

Pikaisen laskutoimituksen perusteella kaikkeen muuhun upposi siis 60 356 bahtia eli päivää kohden laskettuna 1040 bahtia (28€). Tämä summa pitää sisällään kaikki ruokailut, vedet, sisäänpääsymaksut, polttoaineet sekä ostokset. Jälkikäteen ajateltuna rahaa kului jopa yllättävän paljon, sillä niiden 18 päivän aikana, jotka vietimme Koh Lantalla resortin seiniä maalaten, meidän ei tarvinnut maksaa yhdestäkään yöstä tai ruoka-annoksesta. Toisaalta, yli 20 % budjetistamme upposi OWD-kurssiin, joten voimme olla tyytyväisiä, että ensimmäisen pitkän reppureissumme, ensimmäisten kahden kuukauden budjetti piti näinkin hyvin!

Nyt kun vauhtiin päästiin, niin seuraavien viikkojen aikana koitan jaksaa väsätä vastaavat setit myös lyhyestä Singaporen visiitistämme sekä lähes kahden kuukauden ajastamme Filippiineillä.

Terve vaan,

Juho

tammikuu 17, 2016 hppns

Tuhannet mun kasvot

Reissatessa on oppinut tuntemaan itseään ihan uudella tavalla. Olen saattanut huomata, että jokin asia on ihan ok ja jos olen oikein villiksi heittäytynyt, niin jotkut asiat ovat saattaneet olla joskus jopa ihan jees. Tässä on nyt listattuna asioita, joiden olen huomannut herättävän minussa jotakin tuntemuksia. Osa on tullut itselleni ihan yllätyksenä, osa vähän vähemmän yllätyksenä. Nyt tulee sille yhdelle nimeltä mainitsemattomalle äidille vähän positiivisempaa päivitystä.

Minä pidän siitä, kun ei ole koko ajan tavoitettavissa. On mukava olla välillä ilman nettiä, jolloin on pakko keksiä muutakin tekemistä, kuin Facebookin jatkuvaa päivittämistä tai samojen kuvien selaamista Instagramissa.

Minä vihaan sitä, kun ei ole nettiä silloin, kun asioita pitäisi oikeasti pystyä hoitamaan. Jos pitää lähettää työhakemus tai saada viesti jollekin perille, haluan että netti toimii ja hyvin. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin saman sähköpostin lähettäminen seitsemättätoista kertaa, kun se ei vaan suostu lähtemään. Ei varmaan ole myöskään mukavaa vastaanottaa niitä kaikkia ylimääräisiä spämmiviestejä.

Minä rakastan vettä, uimista ja snorklaamista! Olen varmasti ollut edellisessä elämässäni merilehmä. En ymmärrä miten tulen taas Suomessa kestämään sitä, että tarkenen mennä kastautumaan luonnonveteen hyvällä tuurilla kerran vuodessa.

Minä pidän siitä, kun saan matkustaa paikasta A paikkaan B paikallisbussilla, ilman ilmastointia ja bussin ikkunat auki. Vaikka en pidä yhtään paikan vaihtamisesta, on nämä bussit olleet kyllä paras vaihtoehto siihen hommaan. Turistibussit tekee aina sairaaksi ja kiristää hermoja, kun espanjalaiset haluavat päästä välttämättä bussin ainoille varatuille paikoille ja laskevat edessäsi olevan penkin niin alas, että saat istua polvet suussa koko matkan ja kuunnella, kuinka Full Moon Partyt on niiiiiiin paras juttu ikinä ja heliumia on niin siistiä vetää ja kännissä on parasta.

Minä inhoan sadepäiviä. Tällaiset päivät ovat niin tylsiä, jos ei ole nettiä, Netflixiä tai tabletille ladattuja elokuvia. Myös ihan kaikki vaatteet ovat kosteita kun sataa! Mikä voikaan olla ärsyttävämpää kuin jatkuvasti märät vaatteet, jotka homehtuvat rinkkaan?

Minä vihaan sitä, etten voi vaikuttaa asioihin siellä Suomessa. Tiedän, että minua olisi siellä välillä tarvittu. Olisin myös kovasti halunnut olla siellä tukena. Yritin ja yritän parhaani täältä käsin.

Minä inhoan kertoa samat asiat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Reissussa joutuu kertomaan aina samat jutut uusia ihmisiä tavatessaan. Ja kun tapaa uuden reissaajan, joutuu kertomaan hänelle samat asiat kuin edellisille reissaajille. Erityisesti samassa majapaikoissa asuvien kanssa tulee juteltua, jolloin heille joutuu kertomaan samat asiat itsestään kuin on muillekin kertonut. Jutut myös kiertää kovasti kehää, jolloin tulee samoista asioista keskusteltua monen eri ihmisen kanssa. Monesti joutuu kertomaan itsestään useat asiat moneen kertaa eri ihmisille.

Minä rakastan aurinkoa ja lämpöä. Suomessa syysmasennukseni kestää syksystä kevääseen, joten ainainen kesä tekee minut kovasti onnelliseksi.

Minä inhoan rinkan pakkaamista. En osaa tehdä sitä vieläkään, vaikka ollaan oltu reissussa jo yli neljä kuukautta. Tavarat ei yksinkertaisesti mahdu mun rinkkaan, vaikka se on puolityhjä, joten olen ulkoistanut rinkkani pakkaamisen Juholle. Tämä on varmaan yksi syy siihen, miksi ei vaihdeta usein majapaikkaa, sillä Juho ei hirveästi tykkää mun avuttomuudesta tuossa asiassa.

Minä vihaan varjottomuutta. Vaikka rakastan aurinkoa, ei rinkka selässä 40 asteen lämmössä suorassa auringonpaisteessa paljoa naurata. Muutaman kerran on ollut näitä tilanteita majapaikkaa etsiessä tai bussia odottaessa. Usein kuitenkin Juho on se, joka näissä tilanteissa menettää hermonsa ensin.

Minä pidän paikallisten pyyteettömästä ilosta. Siitä, ettei turisteista yritetä hyötyä vain rahallisesta. Mene Filippiineille, niin voit kokea tämän.

Minä rakastan filippiiniläisiä mangoja. Mikään mango ei tule maistumaan enää yhtään miltään, kun pääsi tämän tietyn etelän hetelmän makuun. Voisin salakuljettaa niitä koko loppuelämän tarpeiksi sinne takas kotimaahan. Ainut tapa, minkä keksin kuvaamaan suhdettani tähän jumalten hedelmään, on kirjoittaa sille oodi.

Mango

aamujeni autuus

päivieni paiste

iltojeni ilo

öitäni öljyävä öylätti

Mango

makujen smaragdi

hellivän herkullinen

Mango

vivahteikas viettelijä

suloisen salaperäinen

Minä inhoan paahtavaa kuumuutta yhdistettynä krapulaan. Tätä ei varmaan tarvi edes selittää, jos olet joskus krapulan kokenut.

Minä vihaan uskontojen aiheuttamaa pahaa. Reissussa on nähnyt jokaisen valtauskonnon edustajia ja saanut huomata, että jokaisesta uskonnosta löytyy omat pimeät puolensa. Kaikki ääriliikkeet ovat pahasta, niin uskonnoissa kuin politiikassakin. Kaakkois-Aasiassa ei voi välttyä näkemästä uskonnon vaikutuksia, sillä laivamatkoilla tulisi rukoilla Jumalalta suojelusta ja joihinkin hostelleihin ei pääse sisään, jos et ole muslimi.

Minä rakastan loikoilla riippumatossa ja lukea kaikki kirjat, jotka täällä voin saada käsiini. Mikä voisikaan olla rentouttavampaa?

Minä pidän bungaloweista. Paras yöpymismuoto koko reissun aikana tähän mennessä. Mielestäni majoituksesta ja ruuasta on ihan turhaa maksaa hirveitä summia, kun halvat paikoissa ei ole yhtään mitään vikaa. Sitten on aina jäänyt rahaa enemmän tekemiseen, näkemiseen ja kokemiseen.

Minä inhoan kaupustelijoita, tyrkyttämistä ja tinkaamista. Tinkaaminen on täällä välttämätön paha, mutta kaikki tyrkyttäminen ahdistaa. Tällaisissa tilanteissa kävelen mieluummin vain pois, kuin yritän saada haluamaani rättiä ostettua.

Minä rakastan hitaita aamuja ja pimeitä iltoja. Aamuisin ei usein ole hirveä kiire mihinkään, kun ei tarvitse repiä koko vaatekaappia alas saadakseni joitakin vaatteita päälleni ja myöhästyäkseni taas vaihteeksi luennolta. Pimeä tulee aikaisin kuten myös uni. Suomen neljän tunnin yöunet on täällä vaihtunut kahdeksaan. Nukkuminen on kyllä vaan parasta.

Minä inhoan ponnisteluja, joita joudun tekemään saadakseni ruokaa eteeni. Reissussa kaikista ärsyttävintä on se, etten voi kävellä jääkaapille ja syödä sieltä sitä, mitä ikinä satunkaan löytämään. Aina pitää lähteä johonkin ja tilata jotakin ja tapella siitä, ettei kana ole vihannes. Välillä on vaan helpompaa ostaa ne kuppinuudelit ja syödä niitä.

Minä pidän siitä, kun saan tavata samanhenkisiä ihmisiä. Kaikki reissaajat eivät ole seuraleikkejä leikkiviä israelilaisia, bailaavia brittituristeja tai isin rahoilla matkaavia espanjalaisia. Se on ollut jännä huomata, että sellaistenkin suomalaisten kanssa tulee jotenkuten toimeen, joita päin ei edes katsoisi Suomessa. Kotimaa yhdistää kummasti, niin hyvässä kuin pahassakin.

Minä vihaan sitä, miten huonosti ihmiset kohtelevat täällä eläimiä. Tämä on kyllä minun vihalistani numero yksi. Vihaan ihmisten ajattelelemattomuutta, kiittämättömyyttä ja itsekkyyttä. Kaakkois-Aasiassa eläimet ja luonto on pääasiassa kauppatavaraa, joita myydään turisteille eri muodoissa. Paikalliset roskaavat, ottavat eläimiä, eivätkä huolehdi niistä ja kannustavat turisteja esimerkillään tuhoamaan omaa ekosysteemiään. Korallien päällä on ihan ok seistä kuten myös valashaiden. Kotieläin otetaan kohottamaan omaa statustaan, eikä eläinten sterilisointi tule kysymykseenkään. Eläimet lisääntyvät sisarustensa kanssa ja naaraat ovat jatkuvasti raskaana. Tilanne on täällä niin surullinen, että tekee ihan pahaa katsoa. Sitten nämä järjenjättiläiset tulevat tänne toiselle puolelle maailmaa ja rahoittavat tiikerien huumaamista, valashaiden ruokkimista ja elefanteilla ratsastamista. On vaikeaa sanoa, kuka tässä on se suurin paha ja ansaitsee sen vuoden idiootti -tittelin.

Minä pidän siitä, että päädyn maksamaan jostakin asiasta vähemmän, kuin olen ajatellut. Käsitykseni rahan arvosta on täällä reissussa hämärtynyt ihan täysin, mutta välillä vieläkin tulee tilanteita, että kyydin saa esimerkiksi tingattua paljon halvemmaksi, kuin olisi kuvitellut.

Minä inhoan sitä, kun en saa ravintolassa, mitä olen tilannut. Enkä minä suomalaisena osaa tietenkään asiasta valittaa. Jos en annosta pysty syömään, on Juho sitten saanut syödä kahden edestä. Onneksi kaupasta saa aina sipsejä! Niitten kanssa on menty harvoin vikaan.

Minä rakastan auringonnousuja ja -laskuja. Tosin ollaan nähty vain yksi nousu, kun ei vaan jaksa nousta silloin kukonlaulun aikaan sitä katsomaan…

Minä pidän siitä, kun kilpikonna syö hedelmiä. En tiedä, onko tässä maailmassa mitään suloisempaa kuin hedelmiä syövä konna. Tai no, kissanpennut on kyllä myös aika söpöjä.

Minä inhoan iilimatoja ja ötököitä. Sai olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun iilimato imee yhtään mitään minusta. Näen vieläkin tästä tilanteesta painajaisia.

Minä inhoan sitä, kuinka kärttyisäksi tulen, kun en saa nälissäni ruokaa tai nukun huonosti. Draamakuningatar ja kiukkupussi nostaa näissä tilanteissa päätään, että saatan olla jopa vaikeampi kuin tavallisesti. Juho ei vieläkään ole valitettavasti oppinut kantamaan mukanaan ylimääräistä ruokaa näitä tilanteita varten, että pääsisin yli alkukiukusta ja jaksaisin kävellä seuraavaan ravintolaan asti ilman, että minua pitää raahata perässä.

Minä rakastan sitä, kun saan tehdä uusia asioita ja syödä uusia ruokia. Reissussa makumaailma on avartunut ja itseä on tullut haastettua ihan uudella tavalla. Aina ei ole pakko mennä siitä, mistä aita on matalin, eikä siihen kuole, jos jokaisella kerralla ei aina onnistu. Tee, näe, koe, opi. Täällä siihen on ainutlaatuinen mahdollisuus.

Minä pidän siitä, kun löydämme paikan, missä viihdymme pidempään. Kaunis kylä, missä on paljon tekemistä ja näkemistä, sekä mukava majapaikka, missä on mahdollisuus tehdä muutakin kuin nyhjöttää huoneessa, takaa parhaat lähtökohdat reissusta nauttimiseen. Takana on 130 reissupäivää ja 26 eri majapaikkaa, joten variaatiota on ollut. Matkanvarrella on ollut myös useampi paikka, jossa on viihtynyt niin hyvin, että sitä on alkanut jo kodiksi kutsumaan.

Minä rakastan tuota matkakumppaniani. Vaikka välillä lentää rinkat seinille, kun hermot palaa jommallakummalla, niin en tiedä ketään muuta, jonka kanssa olisin juuri tälle reissulle voinut ja halunnut lähteä. Juhon naama saattaa toisinaan olla maailman ärsyttävin asia, mutta myrskyn laannuttua se saattaa olla myös ihan söpö. Tähän mennessä ollaan kestetty molemmat toisiamme yllättävän hyvin, toivottavasti siinä asiassa ei astuta jatkossakaan polulta harhaan.

Puspus, Essi

tammikuu 15, 2016 hppns

Sairaan kaunis maailma

Jos sulla joskus on mahdollisuus mennä Filippiineille, mene. Ja mitä pikemmin se mahdollisuus on, sitä parempi. Ainakin meidän kokemusten perusteella Filippiineillä vielä pääasiassa tykätään reissaajista, eikä kusetuskulttuuri vielä ole samalla asteella kuin esimerkiksi Thaimaassa, poikkeuksena toki tietyt alueet Palawanilla. Meihin suurimman vaikutuksen tekivät saarivaltion luonto ja ihmiset, vaikka useamman kerran tulikin mielessä kirottua jatkuvaa heipattelua sekä sitä, kun paikalliset koittavat parhaansa mukaan tuhota luonnon syytämällä kaiken roskan auton ikkunoista ulos.

Ollaan jo blogissa ruodittu Cebun sekä Boholin kokemukset, mutta Palawanista ei sen kummemmin olla mainittu. Siellä viivyttiin loppupeleissä lähes kuukausi, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä riitti hyvin. Me ei koko reissun aikana olla paljoa suunniteltu kohteita, vaan ollaan menty fiilispohjalta paikkoihin. Palawanille mennessä varmaa oli vain, että suunnataan aluksi Port Bartoniin, josta jatketaan sitten pohjoisemmas. Port Bartonissa sitten vierähtikin pitempi tovi, ja vaikka paikka onkin todella pieni, niin tekemistäkin siellä riitti. LÄHES kaikki ovat kuitenkin aina hehkuttaneet El Nidoa paikkana, jota ei todellakaan voi missata. Omasta mielestäni parasta siellä oli se, kun sieltä pääsi lähtemään pois. El Nidossa näki parhaiten sen, mitä turismin lisääntyminen voi pahimmassa tapauksessa tehdä. Mieleen jäivät lähinnä likaiset rannat, roskaisat kadut, kauheat määrät turisteja sekä ryöstöhinnat. Omia kokemuksia ei toki lievennä se, että sairastuin El Nidossa enterorokkoon, mutta senkin sairauden kärsin muualla.

Kaunistahan El Nidossa oli, kuten muuallakin Palawanilla, mutta itse en ymmärrä paikan hehkuttamista. Majapaikat olivat järkiään ylihinnoiteltuja kuntoonsa nähden(toki onhan se hienoa kun oma pulju on listattu LonelyPlanettiin ja sen varjolla hinnan voi triplata) ja ruoka oli kalliimpaa kuin missään muussa meidän vierailemassamme osassa Filippiinejä. Port Bartoniin verrattuna tekemistäkään ei ollut paljoa enempää, saarihyppelyitä ja kajakointia kun voi tehdä kummassakin, maisemat toki El Nidossa olisivat ehkä olleet jylhemmät. Toki jos tykkää reissata samoja polkuja kuin muutkin ja uida meren rannassa aivan jätevesiojan laskukohdassa, El Nidoa ei kannata missata. Itseänikään paikassa käyminen ei sinällään harmita, nostihan se muistoja Port Bartonista aivan uudelle tasolle. Oltiin toki myös tosi onnekkaita, kun satuttiin matkaamaan Port Bartoniin juuri nyt, kun tie sinne on vielä todella huonossa kunnossa, voin vain kuvitella mitä paikalle tapahtuu, kun päällystetty tie saadaan valmiiksi parin seuraavan vuoden aikana.

Me oltiin tosiaan selvitty lähes neljä kuukautta reissussa ilman sairastamista, mutta El Nidosta lähtöä edeltäneenä yönä mulle nousi kova kuume, joka sitten lykkäsi bussiin hyppäämistä muutamalla tunnilla. Meillä oli koko Filippiineillä oloajan tapana käyttää paikallisten busseja, sillä niissä tunnelma on aivan loistava, ikinä kun ei voinut tietää istuuko viereen lapsi, vanhus vai kana. Sinä aurinkoisena päivänä viiden tunnin pomppumatka ei kuitenkaan kauheana naurattanut, mutta siitäkin selvittiin. Uuteen majaan kömmittyäni nukahdinkin jo seitsemän aikaan illalla ja olo tuntui jo aamua huomattavasti paremmalta. Hyvin nukutun yön jälkeen naamaa kuitenkin kutitti kummasti ja pikaisella vilkaisulla luultiin näppylöiden olevan vain hyttysen imemiä. Seuraavana aamuna näppyjen määrä oli ainakin tuplaantunut ja silloin jo meinasin lukittautua vain sisälle bungalowiin tekemään diagnooseja taudistani internetin avulla, sen verran ikävältä naama näytti. Illalla huokaisin kuitenkin helpottuneena, että ainakaan tilanne ei voi enää pahemmaksi mennä. Tauti päätti kuitenkin haistattaa pitkät, ja aamulla näppylöitä oli naaman lisäksi myös jaloissa ja käsissä.

Puerto Princesassa pääsin sitten vierailemaan sairaalassakin, lähinnä hakemassa lääkäriltä todistuksen lentokelpoisuutta varten, sillä en halunnut missata lentoa naamani takia. Paikallista kieltä olin oppinut majapaikkamme tarjoilijalta kiittämisen lisäksi yhden sanan, joka on bulutong. Vesirokko. Sairaalassa lääkärit ja hoitajat kävivät kaikki vuorollaan tuijottamassa naamaani ja kysymässä: “mikä tauti tuo on?” Oli ehkä hieman hämmentävää antaa oma tekemä diagnoosini lääkärille, joka ei ollut ikinä kuullutkaan suu- ja sorkkataudista. Viittä erilaista troppia lääkäri mulle kuitenkin määräsi, joista yksi ehkä ylitti joitakin lääketieteellisiä rajojakin antivirus-lääkkeenä.Selvisin taudista kuitenkin varsin nopeasti ja viikon jälkeen paikallisetkaan eivät enää katsoneet minua kuin spitaalista.

El Nidon ollessa pettymys päädyimme viettämään koko viimeisen viikon Puerto Princesassa, joka ei kyllä harmittanut yhtään. Teininaamani vuoksi en halunnut kauheana poistua huoneesta, ja kun kaupungissa ruokaa oli tarjolla joka nurkalla, ei sitä kauhean kauas tarvinut lähteäkkään. Puerto Princesa oli muutenkin kaupunkina varsin mukava, joten viikko vierähti nopeasti lähinnä vain oleillen. Uusi vuosikin pääsi vaihtumaan meidän viimeisenä PP-iltana ja kokemus oli vähintäänkin hämmentävä. Paikalliset vaikuttivat saavan suurta nautintoa vain kaikista kovista äänistä, raketitkin olivat lähinnä kissanpieruihin verrattavia tekeleitä. Kovimmat rallit olivat kuitenkin juuri vuoden vaiduttua, kun kylän kaikki mopot, tricyklet ja vastaavat päättivät paahtaa päätietä kaasu ja töötti pohjassa sekä roskapöntöt mopedien perässä roikkuen.

Näin jälkikäteen ajateltuna Filippiinit olivat juuri niin mahtava kohde kuin ennen reissua olimme kuulleet. Mua eniten jäi harmittamaan se, ettei keretty käydä Pohjois-Luzonissa ihastelemassa riisiterasseja eikä Pandan-saarella snorklaamassa kilpikonnien kanssa. Löydettiin kuitenkin Port Bartonin edustalta oma pieni saari, jossa saatiin nauttia kahdestaan auringonpaisteesta sekä suurista kalaparvista. Päästiin näkemään todella siistejä koralleja Andassa sekä nauttimaan lounasta vesiputouksen juurella filippiinoperheen kanssa. Thaimaassa vietettyjen kahden kuukauden jälkeen oli huippua päästä oikeasti reissaamaan, Thaikkulassakun se tarra lätkäistiin aina rintaan ja aivot sai sen jälkeen heittää narikkaan. Löysin myös lähes täydellisen spotin riippumaton virittämiselle, ongelmaksi vain muodostui Filippiinejä riepotelleen taifuunin tuomat sadepäivät, joiden vuoksi en päässyt kunnolla nauttimaan parin kilometrin mittaisesta autiorannasta rauhassa.

Terve vaan,

Juho

Ps. Mikäli joku erikoisoluenystävä on suuntaamassa Palawanin pääkaupunkiin, kannattaa käydä tsekkaamassa Palaweno Breweryn pubi, josta saa ainakin viittä pienen panimon panemaa olutta. Kyseisen puljun osoite ja aukioloajat löytyvät niin Facebookista kuin TripAdvisoristakin.

tammikuu 11, 2016 hppns