Pallontallaajat.net
Valikko

Maasta maahan

Kaksi kuukautta Thaimaassa riitti mulle. Ja jos tarkkoja ollaan, olisi riittänyt viikko vähemmänkin. Krabi Townissa ymmärsin mitä on tietynlainen reissuähky, mulla se vain ei esiintynyt minkäänlaisena koti-ikävänä, vaikka ruisleipä ja sauna olisivatkin kelvanneet, vaan lähinnä kyllästymisenä kaikkeen thaimaalaiseen. Krabi Townista löytyi kyllä siistejäkin paikkoja, joissa ollessa ne kanatikut, paistettu riisi ja jokapäiväinen iltatori (kyllä, siihenkin voi kyllästyä) katosivat hetkeksi mielestä. Siisteimpinä paikkoina on pakko mainita Tiger Cave temppelin kukkula, jonka päällä killutteli Buddhapatsas sekä lähempänä Krabi Townia oleva mangrove walk. Iltatoreista täytyy mainita sen verran, että vaikka se erilaisten ruokien, juomien ja muiden hyödykkeiden määrä lumoaa ekalla kerralla, niin kun vastaavilla markkinoilla käy muutamana päivänä peräkkäin ja näkee ne samat naamat, kuulee samat karaokebiisit ja haistaa samat hajut, niin rupeaa kyllä miettimään miten paikalliset jaksavat sama meininkiä joka viikko.

Singapore tuli siis tarpeeseen, vaikka mielummin olisin painellut suorinta tietä jollekkin pienelle saarelle, jossa olisi voinut vain olla. Oltiin tosi onnekkaita, kun päästiin majoittumaan couchsurfingin merkeissä ranskalaisen tyypin luo ja säästettiin pitkä penni majoituskustannuksissa. Singaporehan kun on tiivistetysti, ja ehkä hieman yleistäen, maailman siistein ja kallein kaupunki. Kun oot aikaisemmat pari kuukautta tuijotellut bambumajojen seiniä ja epämääräisiä roskakasoja tien laidassa, ja paukahdat niistä maisemista keskelle pilvenpiirtäjiä ja kieltokylttejä, joissa varoitetaan 500 Singaporen Dollarin roskaamissakosta, on olo vähän pökertynyt.

Kuten aiemmin mainitsin, Singaporessa kaikki on lähtökohtaisesti kallista. Paitsi että ruoka oli halpaa, jos söi katukeittiöistä. Ja julkinen liikenne, jos sen suhteuttaa Suomeen. Ja vaatteetkin olivat oikeasti ihan kohtuu hintaista. Rahaa siellä olisi kyllä saanut kulumaan oikein urakalla, jos olisi käynyt kiertämässä Universal Studiosin, Singapore Zoon ja Gardens by the Bayn sisäpuutarhat, syönyt tripadvisorin suosittelemissa rafloissa sekä shoppaillut Marina Bay Sandsin kauppakeskuksessa. Meillä kun ei rahaa rajattomasti ole, päädyttiin kiertämään lähinnä ilmaisia paikkoja, joita niitäkin sieltä onneksi löytyy. Koska kaupungin hälinästä teki mieli päästä rauhaan, päädyimme käymään useammassa puutarhassa, joissa saimme myös huomata ja hämmästyä, kuinka paljon paikalliset arvostavat luontoa ja hakeutuvat puutarhoihin rauhoittumaan.

Vaikka Singapore olikin tosi siisti paikka *hehheh*, niin tuntui kuitenkin enemmän kuin mukavalta ajatukselta päästä jatkamaan matkaa Filippiineille. Harmi sinällään, että ajatus ja kuvitelma eivät läheskään aina ole yhtä todellisuuden kanssa, sillä kun saavut siihen uuteen kaupunkiin uudessa maassa auringon laskettua, ilman mitään hajua missä majapaikka sijaitsee ja ainoa vinkki on ehkä paskimmin tehty kartta ikinä ja sulla on karmiva nälkä, alkaa huumori yleensä olla koetuksella. Onneksi kuitenkin noin kolmen kilometrin edestakaisin tarpomisen ja noin 500 HEY- ja HELLO-huudon jälkeen löysimme perille ikkunattomaan koppiimme. Seuraavana haasteena oli iltapala. Varmaan kaikilta Filippiineillä vierailleilta tutuilta ja tutuntutuilta olimme kuulleet, että ruoka sitten ei ole mikään tämän maan kohokohta, ikäväksemme kukaan ei kuitenkaan maininnut, että sen maun sulattelemista vaikeampaa on sen löytäminen. Ekana iltana pääsimmekin heti nauttimaan ah niin ihanasta Jollibeestä, jonka ainoa vähemmän lihaisa vaihtoehto jälkiruokien lisäksi on ranskalaiset. Maha kuitenkin täyttyi ja uni majapaikan pehmeällä sängyllä maittoi, joten aamulla oli hyvä lähtä tsekkailemaan Cebu Cityn meininkiä, joka osoittautui Bangkokkiakin kaoottisemmaksi.

Muutaman päivän aikana saimme nähdä äärimmäistä köyhyyttä, haistaa hökkelikylän hajun sekä käydä niin kalliissa kaupoissa, että suomalaistakin kukkaroa alkoi hirvittää. Hullua 2.5 miljoonan asukkaan metropolissa oli myös se, että näimme koko aikana vain kourallisen valkonaamoja, vaikka Cebun kansainvälinen lentokenttä on kuulemamme mukaan saarivaltion toiseksi suurin ja kaupunki Filippiinien mittakaavassa merkittävä. Toki muut olivat ehkä lukeneet läksynsä paremmin ja lähteneet kaupungista heti pois, sillä ei se erityisemmin tunteita herättänyt varsinkaan meille, joilla oli jo kova kaipuu meren ääreen.

Olimme jo ennen Filippiineille tuloa pitäneet yhteyttä Sukellus Asiaan tyyppien kanssa ja tarkoituksenamme oli käydä heidän luonaan testaamassa, vieläkö sukellustaidot ovat tallessa. Hyppäsimmekin bussiin ja suuntasimme Dive Point Alcoyhin, mutta ilmastoitu bussi pääsi yllättämään Essin hupparin ja useammankin huivin läpi, joten vilustuneena sukellukset jäivät tekemättä. Sukellusten peruuntuminen ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan, sillä pääsimme vaihtamaan suomeksi kuulumisia ja kokemuksia Sukellus Asiaan tyyppien kanssa muun muassa blogin pitämisestä, nauttimaan resortin altaasta, hyvästä palvelusta ja rannan koralleista snorklaamisen merkeissä. Vaikka Dive Pointin hintataso menikin hitusen budjettimme yli, ei se harmittanut missään välissä ja päädyimmekin viettämään siellä kolme yötä suunnitellun kahden sijasta.

Nyt, kun viikon verran Filippiinejä alkaa olla takana, täytyy sanoa, että tämä on paikka minun mieleeni. Vaikka kaikki ei aina menekkään niinkuin Strömsössä, eikä yleensä edes niinkuin Thaimaassa, on täällä silti todella levollista olla. Ainoa pettymys on, että vieläkään ei ole löytynyt sitä paikkaa, jossa voisi unohtaa kellon ja johon voisi pysähtyä useammaksi viikoksi vain olemaan ja lukemaan riippumatossa. Sitä paikkaa lähdetäänkin seuraavaksi metsästämään Boholilta.

Terve,

Juho

20151110_124223

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus