Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

lokakuu 2015

#Blogisitarina

Ihan ensiksi kiitokset Lapsellinen maailma blogille haasteesta.  Haaste tuli täysin yllätyksenä, sillä blogimme on uudenkarhea ja tekstejäkään ei kauheasti vielä ole, sillä matkaakin on takana vasta kuukausi.

Idea blogin perustamisesta on kytenyt siitä asti, kun päätös reissuun lähdöstä oli tehty, onhan se todella kätevä tapa pitää kotona Suomessa olevat sukulaiset ja kaverit ajantasalla reissun kulusta. Alunperin blogi piti julkaista jo reilusti ennen reissun alkua, mutta työkiireiden ja laiskuuden vuoksi homma vain siirtyi ja siirtyi. Ensimmäiset luonnokset teksteistä kuitenkin tallennettiin noin kuukausi ennen reissua, mutta jotenkin aika ei ollut silloin vielä otollinen blogin julkaisemiselle.

Blogillamme ei varsinaisesti ole mitään tiettyä tyyliä, emme suunnitele tekstejä etukäteen, vaan jaamme kirjoitusvuorot ja kumpainenkin kirjoittaa haluamastaan aiheesta omalla tavallaan. Meille tapa on osoittautunut hyväksi, sillä tapamme kirjoittaa ovat niin erilaiset. Minä olin alunperin ajatellut, että blogimme olisi enemmän faktapohjainen, sillä monia matkablogeja lukiessani itseäni on ärsyttänyt esimerkiksi se, että koko reissun budjetista ei ole tarkemmin kerrottu tai majapaikat ovat jääneet mainitsematta. Kuitenkin nyt reissussa blogia kirjoittaessa niiden asioiden esiin tuominen ei tunnu erityisen tärkeältä. Tuntuu luontevammalta jakaa reissussa kokemiaan fiiliksiä, kuin kertoa, että tänään söin 60 bahtia maksaneen kanariisin ja yöpaikasta pulitin 400 bahtia. Koska tällaiset asiat kuitenkin kiinnostavat useita, varsinkin ensimmäistä pitkää reissua suunnittelevia, niin voin luvata, että budjettiteksti tulee vielä jossain välissä. Voin myös kertoa, että jos alkaisimme kertomaan tänne kaikki ne asiat, jotka reissua suunnitellessa meitä kummastuttivat tai kaikki hankinnat joita teimme tai erittelemään kaikki ne illat kun pähkäilimme mahdollisia kohteita, niin puolet lukijoista joko kyllästyisivät tai heittäisivät hanskat tiskiin oman reissuhaaveensa suhteen.

Vaikka loimme blogimme Pallontallaajien sivuille, emme ajatelleet, että kukaan tuntematon eksyisi lukemaan tarinoitamme. Mutta jos nyt kuitenkin joku on tänne eksynyt, niin se tekee meidät iloisiksi. Voit myös jättää puumerkkisi tai terveisesi kommenttikenttään, niin ilahdutat meitä vielä enemmän. Blogimme suhteen kannattaa kuitenkin olla kärsivällinen, kun yhdellä viikolla julkaisuja pukkaa useampia, niin toisella viikolla niitä ei välttämättä tule yhtään.

Blogin elinikä on vielä täysi mysteeri, sillä reissunkaan kokonaiskestosta ei ole vielä varmuutta, se on todennäköisesti jotain neljän ja yhdeksän kuukauden väliltä. Se tuleeko blogi saamaan sen jälkeen jatkoa, riippuu täysin sen hetken fiiliksistä. Kumpaakaan meistä ei varsinaisesti kiinnosta blogin pitäminen tavallisesta arjesta, mutta mahdollisista tulevista reissuista toisaalta voisi jotain kirjoittaakin.

Haluaisimme haastaa mukaan neljä muutakin matkablogia, vaikka tiedämmekin kahden niistä olevan mahdollisesti jo tiensä päässä. Nämä blogit ovat sellaisia, jotka ovat inspiroineet meitä reissun suunnitteluvaiheessa tai antaneet meille tietoa mahdollisista tulevista kohteista. Nämä blogit ovat:

Riippumattogonzo Aasiassa

Haavematkoja

Been there don det

Maailman ympäri 2013-2014

 

Terve vaan, Juho

Ohjeet (saa kopioida omaan blogiin):

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

 

received_1689936331247088

 

 

 

Hold on

Riippumatto. Se on paikka, missä minä olen haaveillut ja suunnitellut matkojani kaikista eniten. Nuorempana kuvittelin itseni Sumatran sademetsien hiostavaan ilmastoon, Etelä-Amerikan Pampakselle paahtavaan aurinkoon ja Thaimaan pienille saarille palmujen alle. Päätin jo tuolloin, että ne haaveet eivät saa jäädä vain haaveiksi, vaan ne pitää päästä myös toteuttamaan. Tuntuu hullulta, että juurikin niitä haaveita toteutan tällä hetkellä. Viime kesänä, kun lähtöön oli aikaa vain pari kuukautta, vietin useita iltoja Essin työpaikan takana kahden koivun välissä riippumatossa loikoillen. Keräsin siinä lähikaupan takana riippuessani osakseni aika paljon huvittuneita katseita ja kommentteja, joku tarjosi kerran kaljankin. Muistan silloin kuvitelleeni itseni Koh Taolle riippumattoon loikoilemaan ja katselemaan merta.

Mutta ei. Koh Taolta ei löytynyt sitä unelmien riippumispaikkaa, vaikka se muuten nousikin tähän astisen elämäni yhdeksi suosikkipaikoista. Saarelle mentäessä meillä ei ollut kummemmin suunitelmia, majapaikkakin oli hommaamatta, eikä mitään ennakkokäsitystä koko saaresta ollut. Ollaan muutenkin oltu tosi huonoja ottamaan selvää tulevista kohteista, ainoa asia mikä Taosta oli selvillä, oli koko ja sukelluskeskusten suuri määrä.

Ensivaikutelma saaresta ei ollut kovin hyvä, Songsermin laiturilta kun päästiin tielle kampeamaan, pää täyttyi samantien “Need taxi? Need taxi?” -huudoista, ja hetken jo pelkäsin meidän tehneen huonon valinnan. Asiaa ei helpottanut se, että minä tapojeni mukaan olin hukannut hattuni ja samat “taxitaxi”-huudot jouduttiin kuulemaan kolmeen otteeseen hattua etsiessä. Kun ensimmäisistä kymmenestä minuutista oltiin selvitty, aloin pitämään paikasta. Bangkokin meteli, pahat hajut sekä seisahtanut ilma olivat vaihtuneet miellyttävään saari-ilmastoon, turkoosia merta sai katsella joka päivä ja rannalla olevien ravintoloiden istuintyynyt tulivat tutuiksi niin aamupalalla, lounaalla, päivällisellä kuin iltapalallakin.

Koh Taolta näkee usein kuvia, jotka on otettu saarella olevien kukkuloiden päältä ja niille meidänkin oli tarkoitus kivuta. Se jäi kuitenkin tällä kertaa vielä suunnitteluasteelle, sillä sukelluskurssi ja saaren loistavat snorklausmahdollisuudet veivät voiton. Toki eräänä päivänä lähdettiin pienelle snorklausretkelle kahdestaan. Kartasta katsottiin, että eihän tuonne Hin Wong Bayhin ole kuin nelisen kilometriä, helpostihan se matka taittuu. Noooh, taittuihan se, mutta näillä leveyksillä keskipäivän aurinko paistaa ihan lämpimästi. Tarpominen oli kuitenkin vaivansa arvoinen, Mon’s barin edustalla olevan pienen rannan edustalla olevat korallit olivat kuvankauniita ja papukaijakalat tulivat pyörimään jalkojen juureen vain parin metrin päässä rannasta.

Vietimme saarella puolitoista viikkoa, aivan liian vähän siihen nähden kuinka paljon siellä olisi ollut näkemistä. Yhden tärkeän asian Taolta opin: sitten kun Suomessa alkaa olla stressitaso liian korkealla, voi aina buukata lennot Bangkokkiin, siellä hypätä ensimmäiseen bussiin, jonka ovella lyödään kaikille Thaimaan matkaajille tuttu “joint ticket”-tarra rintaan, ja huudetaan Koh Taoa. Noin vuorokaudessa siis pääsee täydelliseen paratiisiin, jossa eläminen on halvempaa kuin Suomessa ja jossa sammakon kurnutuskin kuulostaa musiikilta. Tai oikeastaan se kuulostaa lehmältä. Ja jos jotakuta epäilyttää, että osaako täällä matkustaa tai löytääkö oikeaan paikkaan, niin ei huolta. Erästä sukelluskouluttajaa referoiden: “Vaikein osuus on löytää koneeseen Suomessa. Bangkokissa vain suljet silmäsi ja ojennat kätesi ja huudat Koh Tao, Koh Tao. Kun joku käskee maksaa, maksat. Kun joku käskee nousta bussiin tai bussista, tee niin. Ja jos joku huutaa “eaaaaat, drink, forty minutes, forty minutes”, niin sitten kannattaa syödä. Perille täällä löytää varmasti.”

Vaikka unelmieni riippumattopaikka löytyi vasta seuraavalta saarelta, Koh Phanganilta, pysyy Koh Tao silti ykkösenäni paratiisilistalla. Saaren koko ja muiden reissareiden elämänasenne saivat minutkin hyvälle tuulelle. Lisäksi olen varma, että tulevilla visiiteilläni kilpikonnasaarelle tulen myös löytämään sen paikan, johon viritän riippumattoni, kuuntelen Tom Waitsia ja luen Rock’n’Roll Suicide Baria yhä uudelleen ja uudelleen.

Terve vaan, Juho

received_1689928644581190

received_1689928261247895

received_1689928677914520