Pallontallaajat.net
Valikko

Salainen maailma

Viimeisen viikon aikana olen herännyt huomaamaan, että maailma todella jakautuu kolmeen hyvin erilliseen osaan. On taivas, maa ja pinnanalainen maailma. Ihmiset, jotka uskovat siihen, että taivas on jotenkin maaginen ja yliluonnollinen paikka, eivät ole selvästi koskaan tutustuneet tarkemmin vedenalaiseen maailmaan. Uskon vakaasti siihen, että jos ihmiset 1000-luvulla eKr olisivat pystyneet sukeltamaan ja tutkimaan merenpohjaa niin kuin pystymme nyt, olisi Jumala kirjoitettu elämään taivaan sijasta merenpohjassa, ja enkelikalat olisivat olleet Hänen uskollisimpia palvelijoitaan. Mutta älkää huoliko, en ole oikeasti kokenut uskonnollista herätystä, vaikka kuluneet päivät ovatkin avanneet minulle täysin uuden maailman.

Vesi on aina ollut minulle mieluinen elementti. Vaikka en ole koskaan ollut hyvä uimaan, olin penskana aina ensimmäisenä ja viimeisenä vedessä. Iän karttuessa minusta on kuitenkin kuoriutunut pienoinen vilukissa, joten veden ja ilman on oltava uidessani suunnilleen samaa lämpötilaa, reilusti plussan puolella. Olen kuitenkin kova vajoamaan vedessä pinnan alle, jos en todella keskity pinnalla pysymiseen. Pohja on siis aina vetänyt minua puoleensa.

Koh Taolle tullessamme ei meillä ollut aikomustakaan laitesukeltaa. Saaren välitön elämäntyyli taisi kuitenkin tarttua pulloveden kautta meihinkin, sillä yhtäkkiä olimmekin suomalaisen sukellusfirma Koh Tao Diversin toimistossa kirjoittamassa papereita suorittaaksemme Open Water Diver -kurssin. Myöhemmin sadattelin kovasti tätä spontaanisuutta. Olin varma siitä, että olin tehnyt koko elämäni typerimmän päätöksen. Edes elohopeakuumemittarin mikrottaminen lapsena ei ollut yhtä typerä idea, tämä kurssi tappaisi paljon varmemmin. Kummastakin olen kuitenkin selvinnyt hengissä. Toistaiseksi.

Kurssille osallistuminen oli kuin olisi palannut kouluun. Kurssimateriaalia ja tehtäviä tankattiin viiden päivän ajan, toki paljon miellyttämmässä miljöössä. Hartain toiveeni, sen lisäksi että säilyisin hengissä, oli se, että opettajamme olisi kurssilla nainen. Naisen luontainen äidillinen suojeluvaisto, pehmeä ja ystävällinen opastus sekä rauhoittava, järkiperäinen opetus olisi sitä, mikä tarjoaisi meille parhaimmat lähtökohdat pinnan alla selviytymiseen. Mieshän ei millään voisi tähän putkiaivoillaan pystyä. Sormet ja varpaat ristissä siis kävelin kurssin aloituspäivänä KTD:n toimistolle. Arvatenkin opettajallamme kasvoi parta, eikä kyseessä tällä kertaa ollut katoye.

Pian tuli selväksi, että Antti-opemme oli juuri sellainen kuin häntä heidän nettisivuillaan kuvailtiin – rauhallinen ja työlleen omistautunut. Pitkäpinnaisuus ja innostuneisuus opettamaansa asiaa kohtaan ovat sellaisia asioita, joita tulevana opettajana todella arvostan. Oppilaana olen hyvä kyselemään typeriä ja hermoilemaan turhista asioista, joten kanssani kärsivällisyys on opetustilanteissa hyve. Juhokin sai oppia tämän kantapään kautta, kun opiskelimme kurssimateriaaleja. Konkreettiset esimerkit ovat opiskelussa kaikista ratkaisevimpia. Esimerkiksi minun oli saatava välttämättä tietää, kuinka ison pullon tarvitsisin, jos haluaisin pistää sinne yhden kilon ilmaa. Opiskelua ei voinut missään nimessä jatkaa, ennen kuin siihen olin saanut vastauksen. Mieleeni jäi erityisesti myös se, kuinka rutistelimme muovipulloa eri muotoihin bungassamme sitä mukaan, miltä se pullo näyttäisi eri syvyyksiin vietäessä.

Aiheeseen palatakseni täytyy kuitenkin sanoa, että opetus oli ehdottomasti parhaimmillaan pinnan alapuolella. Vaikka kaikki ei mennyt meillä oppilailla aina täysin nappiin uusissa harjoitteissa, ei tarvinnut huolestua ja hermostua, riitti että hengitti rauhallisesti ja yritti uudestaan. Asiantuntevan opastuksen ja erheiden kautta oppi oikeita tekniikoita ja tapoja, joita voi sitten tulevaisuudessa hioa ja parannella. Sukeltamaan ei todellakaan voi oppia maalla. Täytyy mennä vain rohkeasti veteen ja harjoitella, harjoitella ja harjoitella. Yllättävän nopeasti sitä kuitenkin oppii. Oppimista myös ehdottomasti nopeuttaa se, jos opettajaansa pystyy luottamaan. Itsestäni ei pinnan alla kertaakaan tuntunut siltä, että sinne olisi mahdollista hukkua. Maalla tuli hyperventiloitua kyllä senkin edestä etukäteen.

Omaa vaivaa joutui kuitenkin sen verran, että luentomateriaalit piti kahlata läpi, jotta selvittäisi tentin. Tärkeää tentissä on muistaa muun muassa se, että räpylöihin ei ole tarkoitus tunkea suihkutossuja. Toki rokottavat myös reissubudjettia vähän suuremmilla kuluerillä, mutta koemme sen olevan kuitenkin koko rahan arvoista. Kilpikonnat ja hait jäivät nimittäin näiden ensimmäisten sukellusten aikana näkemättä, joten toivomme päätyvämme hainsyötiksi tulevilla saiteillamme. Pinnan alla itseäni kiinnostaakin meren elämästä eniten kalat ja värikäs kasvillisuus. Normaalisti niin suuria kaloja toivoisi näkevänsä ainoastaan ruokalautasella, mutta varmaotteisen opettajan seurassa isot kalat eivät tuntuneet niin pelottavilta. Lisäksi kaikki lisätieto, mitä Antti osasi kaloista ja kasveista kertoa, lisäsi roimasti sukellusten mielenkiintoa. Jokainen koralliriutta oli kuin oma pieni kaupunkinsa, jossa vilinää riitti ja jokaisella asukkaalla oli oma tehtävänsä. Kalat eivät osanneet pelätä sukeltajia, joten niitä pääsi todella lähelle. Ja vitsi että ne kalat oli oikeasti värikkäitä ja kauniita! Ei sitä voinut edes etukäteen uskoa. Onhan niitä kuvia tullut katseltua koralliriutoista, mutta aina sitä on kuitenkin ajatellut, ettei ne oikeasti voi olla sellaisia paikkoja. Mutta on ne, uskokaa pois. Ja jos ette usko, menkää itse katsomaan.

Kurssille osallistuminen oli siis erittäin palkitsevaa. Sen lisäksi että opimme laitesukeltamaan, saimme neuvoja myös snorklaamiseen. Itsevarmuus ja luotto siihen, että pärjää syvemmissä vesissä ja isommassakin aalloissa, kasvoi huimasti. Se, että Koh Taolla on mahdollisuus käydä niin mahtavissa olosuhteissa ja omalla kielellään sukelluskurssi, oli mahtava lisä reissuumme. Emme voi kyllä muuta kuin suositella kyseistä sukellusfirmaa, ja kannattaa ainakin mennä poikkeamaan paikanpäälle moikkaamaan muita suomalaisia jos Taolla pyöritte, vaikka suunnitelmissa ei välttämättä olisikaan sukeltaa. Niin se saattaa vaan mieli sitten muuttua.

Niin ja vastaus siihen ilmakysymykseen oli sitten noin 800 litraisen pullon.

Puspus, Essi

 

IMG_20150923_224138

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

5 Kommentit

  • Vastaa Toimistotarvike syyskuu 29, 2015 21:00

    Kiva kirjoitus! Oliko kurssi muuten minkä hintainen tuolla?

    • Vastaa hppns lokakuu 1, 2015 14:01

      Mukavaa kun tykkäsit. KTD:lta pystyi valitsemaan kolmesta eri paketista minkä ottaa: me valittiim kallein, jossa kurssin lisäksi sai vakuutuksen kymmeneksi päiväksi, snorkkelin ja maskin sekä paidan. Halvin paketti OWD-kurssille tähän aikaan vuodesta oli 8500 bathia ja kallein 10900 bathia, kaikkien pakettien hinnat siis oli 200-300€. 🙂

  • Vastaa kitigo lokakuu 2, 2015 13:35

    Teidän postaus tuli kun tilauksesta! Meillä tuli yllätysmomentiksi Taolla stoppaaminen OWD:n merkeissä. Ollaan kohteessa joskus marraskuun alussa, kun selvitään sinne asti.
    Meiltä löytyy teille #Blogisitarina-haaste:

    http://kidsarewelcome.pallontallaajat.net/2015/10/02/blogisitarina-meidan-stoori/

    • Vastaa hppns lokakuu 6, 2015 19:01

      Kiitti haasteesta! 🙂 kertokaahan terkkuja KTDn porukalle!

  • Vastaa Antti marraskuu 1, 2015 11:17

    Kiitos mukavista sanoista, mullakin oli kurssia vetaessa hauskaa ja ensi kerralla jatketaan!

    -Antti

  • Jätä vastaus