Pallontallaajat.net
Valikko

Saari

Matka Koh Taolle oli varsin sumuinen. Oltiin vain ostettu liput Bangkokista saarelle, ja tiedettiin käytännössä lähtöaika ja saapumisaika, muuta ei oltu kaikessa hötäkässä edes ajateltu, koska haluttiin vain nopeasti jonnekkin, missä on vettä. Bussiin hyppäämisen jälkeen kesti lähes 2 tuntia, että oltiin edes päästy pois Bangkokin kaupunkialueelta ja kukaan ei tietenkään kertonut syytä tunnin pysähdykselle rautatieasemalla. Lopulta saavuttiin täysin yllättäen Chumponiin hiukan ennen kolmea aamuyöllä. Kuski karjaisi “Koh Tao” ja siinä välissä pääteltiin, että on aika napata rinkka läjästä ja painella odottelemaan lauttaa. Loppupeleissä odoteltiinkin paatin lähtöä nelisen tuntia pahanhajuisen meren rannalla, ja koska puuta ei tullut koputettua, pienessä vesisateessa. Ja ihan pienenä vinkkinä voin sanoa, että vaikka kuinka tekisi mieli heivata se collegepaita ja pitkälahkeiset housut pois jo Bangkokissa, koska “eihän täällä kylmä voi tulla”, niin ei ehkä kannata, koska lämpöä lautalla oli varmaan 15 astetta. Eipä meidän reissun aikana vielä keleillä ole juhlittu, mutta siinä vaiheessa kun lämpöä on vähemmän kuin Suomen kesässä korkeimmillaan, alkaa vähän viluttaa.

Olin uhonnut Essille aiemmin, että perille päästyämme nakataan vain rinkat rannalle ja rynnätään suoraan uimaan. Ei rynnätty. Ei olla rynnätty vieläkään, vaikka on jo neljäs päivä saarella. Paikkahan on kaikessa pienuudessaan kuin paratiisi, ainakin jos kävelee pimeällä ilman taskulamppua, eikä näe keskeneräisiä ja rumia rakennustyömaita. Tahti saarella on ainakin itseä miellyttävä, mitään ei tarvi tehdä, jos ei halua. Meillä suunnitelmissa oli alunperin vain uiskennella ja nauttia elämästä, tehdä pitkiä kävelyretkiä saaren eri osiin ja opetella snorklaamaan. Tähän mennessä on kuitenkin satanut joka päivä enemmän tai vähemmän, joten sen suurempaa ohjelmaa ei olla vielä päästy kehittämään. Lauttamatkan aikana paikallinen turistiopas kyseli vähän kaikilta, että meinaattekos sukelluskurssia käydä, sillä siitähän tämä kilpikonnasaari tunnetaan. Meillä ei todellakaan ollut suunnitelmissa mennä snorklaamista pitemmälle, mutta mistäs me itsemme löydettiinkään jo toisena päivänä. Sukelluskouluksemme valikoitui suomalainen Koh Tao Divers, josta olimme kuulleet kehuja jo aiemmin. Kelien vuoksi päätimme kuitenkin siirtää OWD-kurssin alun viikonlopulle, joten lauantaina päästään siis tositoimiin.

Terve vaan,

Juho

Ainiin, reissumme meininkejä pääsee seuraamaan myös Instagram-tilitä polulta_harhaan

GOPR2174_1442563231501_low

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Erwin helmikuu 14, 2016 03:59

    Anitta,ihana muisto silulna kotoisista lukutuokioista.Ihan pikkuisen tekisi mieleni kurkistaa Facebookkiin ne4hde4kseni ne sukukeskustelut, mutta en taida sittenke4e4n, voin pian je4e4de4 koukkuun. .))Kaisa,ihan uusi sanonta minulle tuo “kaikkia karojaan”. Muistan vain omenan karan. :))Otankin luvun alle tuon Hiskian kirjan, kiitokset vinkiste4.

    • Vastaa Jeannie toukokuu 14, 2017 17:48

      If you are going to give invitations, put in a second card listing your registry. That is the best way without it being tacky. I’ve heard that if you put the registry on the invitation, it’s like saying you have to get a gift from it. You could put “We’ve registered at _____, and are taking gift cards from there as well. We also accepting donations for ______. Any and all contributions are greatly app!iceatedr”

    Jätä vastaus