Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

syyskuu 2015

Salainen maailma

Viimeisen viikon aikana olen herännyt huomaamaan, että maailma todella jakautuu kolmeen hyvin erilliseen osaan. On taivas, maa ja pinnanalainen maailma. Ihmiset, jotka uskovat siihen, että taivas on jotenkin maaginen ja yliluonnollinen paikka, eivät ole selvästi koskaan tutustuneet tarkemmin vedenalaiseen maailmaan. Uskon vakaasti siihen, että jos ihmiset 1000-luvulla eKr olisivat pystyneet sukeltamaan ja tutkimaan merenpohjaa niin kuin pystymme nyt, olisi Jumala kirjoitettu elämään taivaan sijasta merenpohjassa, ja enkelikalat olisivat olleet Hänen uskollisimpia palvelijoitaan. Mutta älkää huoliko, en ole oikeasti kokenut uskonnollista herätystä, vaikka kuluneet päivät ovatkin avanneet minulle täysin uuden maailman.

Vesi on aina ollut minulle mieluinen elementti. Vaikka en ole koskaan ollut hyvä uimaan, olin penskana aina ensimmäisenä ja viimeisenä vedessä. Iän karttuessa minusta on kuitenkin kuoriutunut pienoinen vilukissa, joten veden ja ilman on oltava uidessani suunnilleen samaa lämpötilaa, reilusti plussan puolella. Olen kuitenkin kova vajoamaan vedessä pinnan alle, jos en todella keskity pinnalla pysymiseen. Pohja on siis aina vetänyt minua puoleensa.

Koh Taolle tullessamme ei meillä ollut aikomustakaan laitesukeltaa. Saaren välitön elämäntyyli taisi kuitenkin tarttua pulloveden kautta meihinkin, sillä yhtäkkiä olimmekin suomalaisen sukellusfirma Koh Tao Diversin toimistossa kirjoittamassa papereita suorittaaksemme Open Water Diver -kurssin. Myöhemmin sadattelin kovasti tätä spontaanisuutta. Olin varma siitä, että olin tehnyt koko elämäni typerimmän päätöksen. Edes elohopeakuumemittarin mikrottaminen lapsena ei ollut yhtä typerä idea, tämä kurssi tappaisi paljon varmemmin. Kummastakin olen kuitenkin selvinnyt hengissä. Toistaiseksi.

Kurssille osallistuminen oli kuin olisi palannut kouluun. Kurssimateriaalia ja tehtäviä tankattiin viiden päivän ajan, toki paljon miellyttämmässä miljöössä. Hartain toiveeni, sen lisäksi että säilyisin hengissä, oli se, että opettajamme olisi kurssilla nainen. Naisen luontainen äidillinen suojeluvaisto, pehmeä ja ystävällinen opastus sekä rauhoittava, järkiperäinen opetus olisi sitä, mikä tarjoaisi meille parhaimmat lähtökohdat pinnan alla selviytymiseen. Mieshän ei millään voisi tähän putkiaivoillaan pystyä. Sormet ja varpaat ristissä siis kävelin kurssin aloituspäivänä KTD:n toimistolle. Arvatenkin opettajallamme kasvoi parta, eikä kyseessä tällä kertaa ollut katoye.

Pian tuli selväksi, että Antti-opemme oli juuri sellainen kuin häntä heidän nettisivuillaan kuvailtiin – rauhallinen ja työlleen omistautunut. Pitkäpinnaisuus ja innostuneisuus opettamaansa asiaa kohtaan ovat sellaisia asioita, joita tulevana opettajana todella arvostan. Oppilaana olen hyvä kyselemään typeriä ja hermoilemaan turhista asioista, joten kanssani kärsivällisyys on opetustilanteissa hyve. Juhokin sai oppia tämän kantapään kautta, kun opiskelimme kurssimateriaaleja. Konkreettiset esimerkit ovat opiskelussa kaikista ratkaisevimpia. Esimerkiksi minun oli saatava välttämättä tietää, kuinka ison pullon tarvitsisin, jos haluaisin pistää sinne yhden kilon ilmaa. Opiskelua ei voinut missään nimessä jatkaa, ennen kuin siihen olin saanut vastauksen. Mieleeni jäi erityisesti myös se, kuinka rutistelimme muovipulloa eri muotoihin bungassamme sitä mukaan, miltä se pullo näyttäisi eri syvyyksiin vietäessä.

Aiheeseen palatakseni täytyy kuitenkin sanoa, että opetus oli ehdottomasti parhaimmillaan pinnan alapuolella. Vaikka kaikki ei mennyt meillä oppilailla aina täysin nappiin uusissa harjoitteissa, ei tarvinnut huolestua ja hermostua, riitti että hengitti rauhallisesti ja yritti uudestaan. Asiantuntevan opastuksen ja erheiden kautta oppi oikeita tekniikoita ja tapoja, joita voi sitten tulevaisuudessa hioa ja parannella. Sukeltamaan ei todellakaan voi oppia maalla. Täytyy mennä vain rohkeasti veteen ja harjoitella, harjoitella ja harjoitella. Yllättävän nopeasti sitä kuitenkin oppii. Oppimista myös ehdottomasti nopeuttaa se, jos opettajaansa pystyy luottamaan. Itsestäni ei pinnan alla kertaakaan tuntunut siltä, että sinne olisi mahdollista hukkua. Maalla tuli hyperventiloitua kyllä senkin edestä etukäteen.

Omaa vaivaa joutui kuitenkin sen verran, että luentomateriaalit piti kahlata läpi, jotta selvittäisi tentin. Tärkeää tentissä on muistaa muun muassa se, että räpylöihin ei ole tarkoitus tunkea suihkutossuja. Toki rokottavat myös reissubudjettia vähän suuremmilla kuluerillä, mutta koemme sen olevan kuitenkin koko rahan arvoista. Kilpikonnat ja hait jäivät nimittäin näiden ensimmäisten sukellusten aikana näkemättä, joten toivomme päätyvämme hainsyötiksi tulevilla saiteillamme. Pinnan alla itseäni kiinnostaakin meren elämästä eniten kalat ja värikäs kasvillisuus. Normaalisti niin suuria kaloja toivoisi näkevänsä ainoastaan ruokalautasella, mutta varmaotteisen opettajan seurassa isot kalat eivät tuntuneet niin pelottavilta. Lisäksi kaikki lisätieto, mitä Antti osasi kaloista ja kasveista kertoa, lisäsi roimasti sukellusten mielenkiintoa. Jokainen koralliriutta oli kuin oma pieni kaupunkinsa, jossa vilinää riitti ja jokaisella asukkaalla oli oma tehtävänsä. Kalat eivät osanneet pelätä sukeltajia, joten niitä pääsi todella lähelle. Ja vitsi että ne kalat oli oikeasti värikkäitä ja kauniita! Ei sitä voinut edes etukäteen uskoa. Onhan niitä kuvia tullut katseltua koralliriutoista, mutta aina sitä on kuitenkin ajatellut, ettei ne oikeasti voi olla sellaisia paikkoja. Mutta on ne, uskokaa pois. Ja jos ette usko, menkää itse katsomaan.

Kurssille osallistuminen oli siis erittäin palkitsevaa. Sen lisäksi että opimme laitesukeltamaan, saimme neuvoja myös snorklaamiseen. Itsevarmuus ja luotto siihen, että pärjää syvemmissä vesissä ja isommassakin aalloissa, kasvoi huimasti. Se, että Koh Taolla on mahdollisuus käydä niin mahtavissa olosuhteissa ja omalla kielellään sukelluskurssi, oli mahtava lisä reissuumme. Emme voi kyllä muuta kuin suositella kyseistä sukellusfirmaa, ja kannattaa ainakin mennä poikkeamaan paikanpäälle moikkaamaan muita suomalaisia jos Taolla pyöritte, vaikka suunnitelmissa ei välttämättä olisikaan sukeltaa. Niin se saattaa vaan mieli sitten muuttua.

Niin ja vastaus siihen ilmakysymykseen oli sitten noin 800 litraisen pullon.

Puspus, Essi

 

IMG_20150923_224138

Saari

Matka Koh Taolle oli varsin sumuinen. Oltiin vain ostettu liput Bangkokista saarelle, ja tiedettiin käytännössä lähtöaika ja saapumisaika, muuta ei oltu kaikessa hötäkässä edes ajateltu, koska haluttiin vain nopeasti jonnekkin, missä on vettä. Bussiin hyppäämisen jälkeen kesti lähes 2 tuntia, että oltiin edes päästy pois Bangkokin kaupunkialueelta ja kukaan ei tietenkään kertonut syytä tunnin pysähdykselle rautatieasemalla. Lopulta saavuttiin täysin yllättäen Chumponiin hiukan ennen kolmea aamuyöllä. Kuski karjaisi “Koh Tao” ja siinä välissä pääteltiin, että on aika napata rinkka läjästä ja painella odottelemaan lauttaa. Loppupeleissä odoteltiinkin paatin lähtöä nelisen tuntia pahanhajuisen meren rannalla, ja koska puuta ei tullut koputettua, pienessä vesisateessa. Ja ihan pienenä vinkkinä voin sanoa, että vaikka kuinka tekisi mieli heivata se collegepaita ja pitkälahkeiset housut pois jo Bangkokissa, koska “eihän täällä kylmä voi tulla”, niin ei ehkä kannata, koska lämpöä lautalla oli varmaan 15 astetta. Eipä meidän reissun aikana vielä keleillä ole juhlittu, mutta siinä vaiheessa kun lämpöä on vähemmän kuin Suomen kesässä korkeimmillaan, alkaa vähän viluttaa.

Olin uhonnut Essille aiemmin, että perille päästyämme nakataan vain rinkat rannalle ja rynnätään suoraan uimaan. Ei rynnätty. Ei olla rynnätty vieläkään, vaikka on jo neljäs päivä saarella. Paikkahan on kaikessa pienuudessaan kuin paratiisi, ainakin jos kävelee pimeällä ilman taskulamppua, eikä näe keskeneräisiä ja rumia rakennustyömaita. Tahti saarella on ainakin itseä miellyttävä, mitään ei tarvi tehdä, jos ei halua. Meillä suunnitelmissa oli alunperin vain uiskennella ja nauttia elämästä, tehdä pitkiä kävelyretkiä saaren eri osiin ja opetella snorklaamaan. Tähän mennessä on kuitenkin satanut joka päivä enemmän tai vähemmän, joten sen suurempaa ohjelmaa ei olla vielä päästy kehittämään. Lauttamatkan aikana paikallinen turistiopas kyseli vähän kaikilta, että meinaattekos sukelluskurssia käydä, sillä siitähän tämä kilpikonnasaari tunnetaan. Meillä ei todellakaan ollut suunnitelmissa mennä snorklaamista pitemmälle, mutta mistäs me itsemme löydettiinkään jo toisena päivänä. Sukelluskouluksemme valikoitui suomalainen Koh Tao Divers, josta olimme kuulleet kehuja jo aiemmin. Kelien vuoksi päätimme kuitenkin siirtää OWD-kurssin alun viikonlopulle, joten lauantaina päästään siis tositoimiin.

Terve vaan,

Juho

Ainiin, reissumme meininkejä pääsee seuraamaan myös Instagram-tilitä polulta_harhaan

GOPR2174_1442563231501_low

 

Päivät on täällä hitaita

Aika on omituinen käsitys reissussa. Välillä on vaikeaa muistaa, ollaanko oltu reissussa päiviä vai kuukausia. Päivät menevät ohi omalla painollaan, pimeä tulee aikaisin. Nyt on menossa päivä numero yksitoista. Olemme nähneet yhden suurkaupungin ja tällä hetkellä oleskelemme vain 21 neliökilometrin saarella, Koh Taolla. Bangkok oli kaaos. Vaikka odotin vielä pahempaa sekasortoa ja hälinää, on fiilikset vieläkin jotenkin sekavat. Bangkok on ensimmäinen kaupunki, johon mieleni ei tee enää koskaan palata.

Bangkok tarjoaa jotakin kaikille aisteille. Jokainen aistimus tuntuu erittäin vahvalta, kun ne kaikki iskevät päälle kerralla. Vielä nukkumaan mentäessäkin koin harha-aistimuksia; paistorasvan käryn sieraimissani, “hey madam, tuk-tuk”-huudot korvissani ja paistetun riisin maun suussani. Kun tämä kaikki yhdistyi erittäin hiostavaan huoneilmaan, josta aamulla heräsi omassa hikilammikossaan, pystyin nukkumaan kuin tukki. Kaikki näkeminen, kokeminen ja tunteminen päivän aikana väsyttivät niin kovasti, ettei pitkistä yöunista ollut puutetta. Kuitenkin aika kulkee jatkuvasti niin erilalailla kuin Suomessa, ihan kuin kaikka eläisivät täällä imaginaariajassa.

Nyt on vuorossa sitten opetusosuus. Jos haluaa pehmeämmän laskun Bangkokkiin, älä mene suoraa yöksi Khao San Roadille. Mene alueelle, jossa et välttämättä törmää yhteenkään muuhun turistiin. Näet ihan erilaisen, hitaamman, elämänrytmin ja työpaikkoja, joiden tarkoitus ei ole vain kiskoa turisteilta nelinkertaista hintaa paikallisiin verrattuna. Saat syödä paikallisten kanssa ja maksaa ateriasta 0,75 e. Ei tarvitse yöpyä diskon vieressä ja katsella ilokaasua vetäviä brittejä. Joudut vastaanottamaan enemmän tuijotuksia, mutta joudut harvemmin huijatuksi ja saat olla pääsääntöisesti rauhassa. Älä syö koko ajan samaa ruokaa, vaikka se olisikin halpaa. Minulla alkoi kasvaa riisiä korvasta jo neljäntenä päivänä. Älä luota paikallisiin, jotka tulevat puhumaan sinulle. He haluavat aina jotakin. Mene tien yli mieluiten paikallisen mukana. Liikenne on yhtä kaaosta, joten mieluummin sitä kuolee porukalla. Paikallista seuraamalla saattaa jopa hyvällä tuurilla menettää ainoastaan muutaman raajan. Muista myös nauttia. Kaikki on niin erilaista ja voimakkaampaa kuin Suomessa. Nähtävää on enemmän kuin yhden elämän aikana ehtii näkemään ja niin monenlaista syötävää, että toivoisi olevensa lehmä. Ihan niiden vatsojen takia.

Puspus, Essi

 
GOPR2053_1442378068974_low

Mä meen

Kun minä noin kuusi vuotta sitten ihan sattumalta poimin Madventuresin Kansainvälisen seikkailijan oppaan hyllystä paikallisessa kirjakaupassa, taskussani juuri sopiva määrä rahaa kirjan ostamiseksi, en todellakaan voinut kuvitella, kuinka paljon se kirja tulisi muuttamaan ajatusmaailmaani. Siihen asti kuvitelmani matkustamisesta oli hyvin yksipuolinen: pakettimatka Teneriffalle tai sukuloimaan Atlantin toiselle puolelle. Toki olin kuullut Madventureskaksikon matkoista ja nähnyt DVD-boxeja Kärkkäisen hyllyillä, mutta jostakin syystä aihe ei ollut kiinnostanut minua. Tiesin myös, että tutuntutuntutut olivat olleet interrail-reissulla ja “se yksi oli käynyt Aasiassakin”, mutta mielestäni se vaikutti hullulta. Kotiin päästyäni kuitenkin aloin lukemaan kirjaa määrätietoisesti ensimmäiseltä sivulta asti, kunnes pääsin kohtaan:

+KAIKKEIN TÄRKEIMPÄNÄ riippumatto – Madventures ehdottaa riippumaton keksijälle Nobelin chillauspalkintoa, niin oiva matkavaruste se on. Lisäksi hammock on oivallinen vuode monissa ääriolosuhteissa!”                                                                                                              (Madventures Kansainvälisen seikkailijan opas s.88)

No kirjan lukeminen ei voinut jatkua ennen riippumaton ostoa, löysinkin sen varsin vaivattomasti paikallisesta urheiluvälineliikkeestä ja sen jälkeen ahmin kirjan loppuun parissa päivässä. Pelkästään sen kirjan lukeminen avarsi elämääni sen verran, että aloin heti suunnittelemaan omaa reissua, miten sen toteuttaisin, rahoittaisin ja kenen kanssa lähtisin.

Seuraavan talven aikana tutustuin lisää budjettimatkustamiseen, katsoin Madventuresin kaksi ensimmäistä kautta sekä suunnitelin omaa interrail-matkaani, joka toteutuikin seuraavana kesänä 2010.

Miksi sitten lähden juuri nyt? Aika vain tuntuu sopivalta, Essi sai kandin paperit kesän alussa ja itselläni on takana vuoden opiskelut yliopistossa. Takana on monta vuotta peruskoulua, vuosi ammattikoulua, lukio, armeija, vuosi töitä ja viimeisimpänä vuosi yliopistoa ja jatkuvaa työntekoa. Nyt tuntuu siltä, että on oikea hetki pysähtyä katsomaan, miltä maailma näyttää. Lisäksi oikean matkakumppanin löytyminen edesauttaa asiaa. Kuukausien mittainen matka on ollut keskustelujemme aiheena lähes ensimmäisestä tapaamisestamme asti ja sen suunnittelu on aloitettu hyvissä ajoin. Kun lopullinen päätös matkasta tehtiin viime syys-lokakuussa, olo helpottui, enää ei tarvinut pohtia, että milloin se mahdollisuus reissulle voisi tulla, eikä tekosyiden keksiminenkään enää ollut mahdollista!

Nyt, kun ensimmäinen viikko Bangkokissa on takana, alkaa pikkuhiljaa tuntua, että elämästä voi tosiaan nauttiakin. Matka siis jatkuu ja elämä hymyilee.

Jäniksen vuosi

Jokaisella matkalle on syynsä. Osa haluaa irrottautua arjesta, toiset tutustua uusiin kulttuureihin ja jotkut haluavat tietää, tuntuuko erilaiselta örveltää Teneriffalla kuin koti-Suomessa. Jokaisella on omat syynsä ja tapansa matkustaa, eikä toinen tapa ole toista oikeampi tai parempi.

Miksi minä sitten haluan lähteä reissaamaan? Mikä saa 22-vuotiaan yliopisto-opiskelijan lähtemään reppureissulle, jos on aina käynyt maksimissaan vain viikon pituisilla matkoilla ja kahden yön reissuille tulee raahattua mukana viisi repullista tavaraa ihan vain varmuuden vuoksi? Kuinka kuvittelen selviäväni parhaimmillaan jopa yhdeksän kuukautta reissun päällä, kun välillä kotoa poistuminen muualle kuin töihin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta?

Samassa työpaikassa tuli raadettua melkeinpä neljä vuotta putkeen. Se on tosi pitkä aika tässä iässä. Opintotuella on kuitenkin mahdotonta maksaa vuokra, laskut ja syödä, joten töitä oli tehtävä. Kun yrittää täysipäiväisesti opiskella sekä samalla tehdä töitä, on välillä mahdotonta pysyä täysipäiväisesti järjissään. Päätin, että kun kandin saan ulos, on pakko saada tehdä ja nähdä jotakin muuta. Onneksi matkakumppanini oli avoin haluamalleni matkan ajankohdalle, joten määrittelemätön aika reissunpäällä auttoi jaksamaan viimeisenkin rutistuksen töissä. Nyt on aika ansaitulle hengähdystauolle, tervetuloa minun jäniksen vuoteni!

 

Puspus, Essi